Työhistoriani & harjoittelut sairaanhoitajaopinnoissa

VUODET 2006-2020:

  • Ensimmäinen työpaikkani 14-vuotiaana oli n. kuukauden pesti puhelinmyyjänä! Pääsin paikkaan silloisen poikaystäväni kautta ja myös yksi kaverini oli töissä siellä samanaikaisesti. Myytiin puhelinliittymiä. Voi että mitä muistoja ja miten nuori sitä onkaan ollut (nyt olenkin niin vanha) 😀

  • 15-vuotiaana hoidin yhden kesän ajan päiväkoti-ikäisiä lapsia eräässä perheessä. Työpäivät oli muistaakseni vain parin tunnin mittaisia, mm. hain heidät päiväkodista ja laitoin välipalaa…Kiva kesäduuni tuon ikäiselle.

  • 16-vuotiaana aloitin Invalidiliitolla, keikka-/kesätyöntekijänä. Täällä viihdyin muutaman vuoden ja oli siis ensimmäinen kunnollinen hoitoalan työpaikkani.

  • 19-vuotiaana sain vakituisen työpaikan yksityisestä palvelutalosta muistisairaiden osastolta. Tämä oli tosi raskas paikka, niin henkisesti kuin fyysisesti. Mutta opettavainen kyllä kaikinpuolin.

  • 20-vuotiaana menin nykyiseen työpaikkaani asumispalveluyksikköön, joka tarjoaa tehostettua palveluasumista aivovammaisille/liikuntavammaisille asiakkaille (opintovapaalla nyt)

  • Alkuvuodesta aloitin keikkailun Seurella, erikoissairaanhoidossa (myös perusterveydenhuollossa tämän kuun lopusta alkaen)

SAIRAANHOITAJAOPINNOISSA TEHDYT HARJOITTELUT: (päivitän listaa sitä myöten, kun näitä tulee lisää!)

  • HAR1/ Hoitotyön perusharjoittelu: (Hyväksiluettu)
  • HAR2/ Toimintakyvyn tukeminen ja ohjaus: Kinaporin seniorikeskus, ryhmäkoti Vellamo
  • HAR3/ Aikuisten hoitotyön kliininen harjoittelu 1: Oulunkylän kuntoutuskeskus, osasto 3A
  • HAR3/ Aikuisten hoitotyön kliininen harjoittelu 2: Kirurginen sairaala, korva-, nenä- ja kurkkutautien päiväkirurgia

Kaikki harjoittelupaikat ovat olleet tosi kivoja ja yllättäneet positiivisesti! Kaikissa on ollut myös hyvä vastaanotto ja opiskelijat otettu hyvin huomioon. Tämä ei ole todellakaan itsestäänselvyys; kauhutarinoita olen kuullut luokkalaisiltani sekä huonot muistot on myös itsellä lähihoitajaopintojen ajalta joistain harkoista…

On kyllä tosi ihanaa ja mielenkiintoista päästä kiertelemään eri paikkoja opiskelijan roolissa! Näin saa ideaa missä kiinnostaisi mahdollisesti tulevaisuudessa työskennellä ja oppii asioita monista osa-alueista. Toivon, että tulevat harkat ovat yhtä onnistuneita kun edellisetkin. Palaan asiaan ensi viikolla, kun olen aloittanut siellä palvelutalossa!

Pakko kertoa vielä, että soittaessani kyseisen paikan esimiehelle, hän kyseli mitä harjoittelua olen tekemässä/ muita käytännön asioita. Mainitsin lopuksi, että tarkoitus oli kyllä olla Espanjassa harjoittelussa tämä kevät… Hän nauroi hyväntahtoisesti ja vastasi, että no, kyllä meilläkin on ihan mukavaa varmasti! Palmupuut vaihtui kauniiseen ankeaan helsinkiläiseen lähiöön. 😀

<3

Kuulumisia

Nyt on viikko elelty Suomessa ja yritetty saada ajatuksia kasaan. Toinen viikko vielä (karanteenia) jäljellä! Eihän senkään jälkeen elämä mitenkään normaaliksi palaa, mutta ainakin saa käydä kaupassa ja työharjoittelussa…Nyt jo nimittäin 2 viikkoa seiniä nähneenä alkaa jo kaivata muuta 😀

Tällä hetkellä tuntuu, että tuo kahden viikon Espanjan aika oli vain unta, ettei oltaisi edes lähdetty… Jotenkin outo olo, en osaa selittää sen tarkemmin. Eniten harmittaa miten paljon jäi kaikkea kokematta, mutta tälle nyt ei vaan mahda mitään. Ja meillä on kuitenkin asiat ihan hyvin, ollaan terveitä ja läheisetkin myös. Ihan hyvin sitä ollaan kaikki taas sopeuduttu ja täällä onneksi saa käydä edes ulkoilemassa. On ollut ihanaa pyöräillä ja lenkkeillä. Mukavaa myös, kun valoa on riittänyt ja ihan lämminkin ollut, vaikka aluksi tuntuikin kylmältä 😀

Yllättävän hankalaksi on muodostunut ruuan tilaaminen kotiin. Aluksi ajateltiin käyttää prisman kauppakassi palvelua, mutta toimitusajat venyivätkin parin viikon päähän. Muitakin samankaltaisia palveluita löydettiin, mutta joko ne olivat liian kalliita/huono valikoima/pitkät toimitusajat. Menevä murkinasta tilattiin kerran, heillä oli tarjouksena 10e ruuan toimitus kotiin (2 kassia + vaipat/wc-paprut). Oli kyllä kätevää, kun tein illalla tilauksen ja seuraavana päivänä kassit toimitettiin. Muuten miehen kaverit ovat tuoneet meille ruokaa ja äitini oli myös onneksi täyttänyt jääkaappia tullessamme takaisin (+ tuonut tulppaaneita). Kiitos teille vielä! <3

Panin tosiaan hihat heilumaan heti (tyypilliseen tapaani) ja maanantaina olikin jo opon tapaaminen puhelimitse. Saatiin tehtyä suunnitelmaa loppuvuodelle ja nyt näyttäisi siltä, ettei valmistuminen viivästyisi. Puhuinkin ed. postauksessa, että suoritan karanteenin jälkeen kotihoidon harjoittelun loppuun siellä palvelutalossa ja sen jälkeen mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelun teen tässä poikkeustilanteessa Seuren kautta keikkaa tehden (erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa). Normaalistihan tämä ei näin onnistuisi. Pakko kyllä kiittää Diakia ja opettajia asioiden hoidosta tämän tilanteen vuoksi! Tosi hyvin järjestetty asiat sieltä päin.

Vaihdon tilanne on nyt se, että yritetään lähteä uudestaan Espanjaan syyskuun puolessa välissä. Pääsemmekö lähtemään silloin, riippuu koronatilanteesta ja saanko hoidettua harjoittelupaikat itselleni. Toivon kyllä tosissaan, että pääsisimme, mutta liikaa en halua vielä innostua, etten pety sitten kovin… Olemme suunnitelleet, että menisimme samaan asuntoon asumaan, tykästyimme siihen niin. Tällä kertaa vaihto kestäisi vähemmän, ”vain” 2kk. Tämä siis miehen töiden vuoksi sekä pojan eskarin takia. Luulisin, että kesään mennessä tiedetään paremmin päästäänkö vai ei! Pakko jaksaa nyt vaan tätä epätietoisuutta kaiken suhteen.

Ajattelin jatkaa siis tätä blogia tulevaisuudessakin. Kirjoittaminen on ollut niin kivaa (!!) ja varmasti keksin juttuja, vaikka aluksi ajattelin ettei mitään kirjoitettavaa ole vaihdon peruuntumisen vuoksi.

<3

Paluu Suomeen

Tuntuu epätodelliselta kirjoittaa tätä. Matka josta olen unelmoinut vuosia ja suunnitellut vuoden, jäi vain 2 viikon mittaiseksi. Joudumme palaamaan sunnuntaina takaisin Suomeen. En olisi ikimaailmassa uskonut tälläistä tapahtuvan, eikä varmaan moni muukaan.

Alunperin ajattelimme, että jos harkkani peruuntuu, niin jäädään sitten vain lomailemaan. Mutta sitten koronavirus alkoi leviämään hurjaa vauhtia.

Espanjassa on tällä hetkellä Euroopan toiseksi pahin tilanne tartuntojen suhteen. Todennäköisesti ulkonaliikkumiskieltoa tullaan jatkamaan ja sairaalat tulee varmasti täyttymään.

Lisäksi hetken päästä voi olla mahdollisuus, että täältä ei pääse enää pois, jos Espanja sulkee ilmatilan kokonaan. Mitä sitten tekisimme?

Luin täällä Aurinkorannikoilla asuvasta suomalaisesta naisesta, joka oli saanut allergiakohtauksen ja ei ollut saanut apua soittaessaan hälytyskeskukseen, koska jonossa oli ollut yli 1000 ihmistä. Mitä jos näin tapahtuisi meille?

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi päätimme, että on aivan liian iso riski jäädä tänne. Aivan aluksi en ymmärtänyt kuinka vakavaksi tilanne on täällä mennyt (muualla tietty myös) enkä halunnut edes ajatella kotiinpaluuta. Ymmärsin kuitenkin nopeasti, että täältä on vain pakko lähteä.

Saimme onneksi lennot finnairilta Suomeen sunnuntaina ja lippujen hinnaksi tuli 1800e. Hieman eri luokkaa lippujen hinnat kuin tänne tullessa…Koulu onneksi tukee tässä tilanteessa olevia ja kustantaa 900e vaihdon peruuntumisesta aiheutuvista kuluista. Lisäksi apurahaa ei tarvitse maksaa takaisin.

Täällä muuten kaikki ihan hyvin. Karanteenissa oleminen on mennyt yllättävän nopeasti ja ollut helppoa. Näihin päiviin on riittänyt tekemistä ja tylsää ei ole tullut.

Ollaan mm. tehty lettuja, pelattu jalkapalloa, leikitty autoilla, rakennettu maja, katsottu netflixiä, kirjoitettu espanjaksi naapureille (lahjoitettiin junaliput) ja välillä käyty kaupassa sekä päivän kohokohta ollut tietty välillä roskien vienti 😀

Poikaa ei ole haitannut karanteenissa olo yhtään, hän on vain nauttinut kun kerrankin on ollut kunnolla aikaa olla yhdessä. Tyttö 2v on välillä huutanut ”haluu ulos!” ja osoitellut ulko-ovea, mutta muuten hänenkin kohdallaan kaikki sujunut ihan hyvin täällä sisätiloissa.

Onneksi löysin harjoittelupaikan eräästä palvelutalosta Helsingissä ja saan tehtyä täällä Espanjassa aloittamani kotihoidon harjoittelun loppuun. Suomeen tultuamme joudumme olemaan karanteenissa 2 viikkoa, joten aloitan siellä vasta huhtikuussa.

Toivon, että pääsisimme tänne takaisin uudestaan, viimeistään ensi keväänä. Tämä oli niin ihana asuinalue ja iso ikävä tulee varmasti. Paikka todella yllätti positiivisesti. Ilmatkin oli todella hyvät ja aurinko paistoi pilveettömältä taivaalta joka päivä.

Tällä hetkellä kuitenkin harmitus on kova ja tiedän, että se pahenee Suomeen tullessa. Yritän kuitenkin säilyä positiivisena ja ajatella, että pääsemme tänne joskus takaisin!

En tiedä vielä tämän blogin jatkosta. Tällä hetkellä tuntuu ettei kirjoitettavaa ole, mutta mistäs sitä tietää. Tämän postauksen kirjoitin muuten kännykällä, toivottavasti ei mennyt ihan pieleen! Mutta näihin tunnelmiin, ei tätä vaan usko vieläkään todeksi…

Tsemppiä kaikille näinä vaikeina aikoina.

<3

Viikon tunnelmat & dramaattinen loppu

Viikko alkoi ihanasti. Joka päivä, kun lähdin töihin, olin haltioissani kävellessäni ulkona ihania puistoja ja katuja pitkin. Harkkapaikkani kotihoidossa on ollut mukava: asiakkaille on täällä aikaa, koska heitä ei ole montaa. Asiakkaat on onneksi tosi kivoja, sekä työkaverit. Lämpöä on ollut päivisin n. 25 astetta ja iltaisin n. 13 astetta. Kelvannut kyllä meille!

Työpäivieni jälkeen on käyty usein syömässä jossain ravintolassa, kierrelty lähikaupungissa Fuengirolassa, seikkailtu eri puistoissa…Paljon on tullut askelia joka päivälle. Ollaan myös käytetty junaa, joka on ollut tosi kätevä liikkumiseen! Lapset on isänsä kanssa käynyt töissä ollessani mm. outlet-keskuksessa Plaza Mayorissa ja rannalla. Kaikille on maistunut hyvin uni öisin 😀

Viikonloppua kohden alkoi korona-uutisoinnit lisääntyä, kaupoista alkoi ruoka loppua ja koronavirustartunnat lisääntyä valtavasti. Kuitenkaan täällä Aurinkorannikoilla tartuntoja ei vielä ainakaan ole suuresti verrattuna esim. Madridiin. No sitten koulustani alkoi tulla viestejä ja puheluja, että aionko keskeyttää harjoittelun ja palata Suomeen… Ilmoitin, että en ole lähdössä täältä minnekkään. 😀

Noh… Nyt tilanne on se, että Espanjaan julistettiin eilen 15 päivän hälytystila ja tänään ulkonaliikkumiskielto, poistua saa ainoastaan esim. kauppaan, apteekkiin, vanhuksia/lapsia auttamaan.

Tänään siis ensimmäinen päivä, kun ollaan hengailtu vaan kotona. Onneksi on tuo jätti terassi, niin siellä on kiva touhuta lasten kanssa. Ja juuri puhuin esimieheni kanssa, joka kertoi, että ruokaa pitäisi saada tilattua kotiin.

Mutta me yritetään ottaa tämä kaikki positiivisin mielin, että kerrankin ei ole kiire mihinkään niinkuin normaalisti ja nautitaan yhdessäolosta. Ja täällä on ihan mukava olla karanteenissa, kun on upeat näkymät terassilta ja sää on loistava! Katsotaan olenko samaa mieltä viikon päästä 😀

Kotihoidon harjoittelun saan ehkä hoidettua erikoisjärjestelyillä, nähtäväksi nää miten tämä toinen harkka sitten…Mutta jos se ei onnistu, niin sitten me vaan lomaillaan täällä ja harjoittelu sitten siirtyy. Mutta parin viikon päästä ollaan viisaampia.

<3

Viimeiset 24h kuvina!

KLO 11-18:

Lapset mummolaan. Pakkausta ja siivoamista. Ruumaan meneviä laukkuja 4 kpl. Lasten matkalaukut oli helppo pakata, omat tuotti sitten enemmän pohdintaa…

KLO 19-22.40:

Kentällä. Lento oli myöhässä 1,5h. Aika meni kuitenkin äkkiä kahvilassa istuen, sekä leikkipaikalla leikkien ja lentokoneita tähystellen!

KLO 22.40-03.00:

Koneessa. Molemmat lapset nukkuivat ehkä 1,5-2h. Tuo BEDBOX on kyllä niin nerokas keksintö! http://www.lastentarvike.fi/kotisivu/bedbox-matkakumppani.html

KLO 3.00-5.00:

Saapuminen Malagaan! Taksilla uuteen kotiimme, jossa suomalainen pariskunta esitteli sen (upea!!) ja aamupalan (vai iltapalan?) syömistä. Nukkumaan koko konkkaronkka.

KLO 11-17:

Herätys ja kotimme terassilta maisemien ihailua…Ihanaa valoa ja lämpöä! <3 Käytiin syömässä ja tutustuttiin Benalmadenan kaupunkiin, joka vaikutti tosi kivalta. Paljon kivempi mitä osasin odottaa, monipuolinen ja paljon espanjalaisia, ei niinkään turisteja. Löydettiin hienoja lasten leikkipaikkoja ja jättimäinen puisto (Parque De La Paloma).

KLO 17-19:

Huoneessa oleskelua. Ei voi vieläkään käsittää, että täällä me vaan nyt asutaan! Meidän terassilta näkyy taloyhtiön uima-allas, vähän merta, köysiratahissi ja paikallinen tivoli…

KLO 19-20:

Iltalenkki ja kauppa. Tutustumista lähikujiin. En kestä tota vuorta ja auringonlaskua! Tuolla vuoristoradassa hengaili muutama riikinkukko… Hieman erikoista 😀

KLO 20-22:

Lasten iltatoimet ja tämän postauksen tekoa. Valmistautumista huomiseen ensimmäiseen harkkapäivään!

<3

Diak kokemuksia

Kerroin jo aiemmin, että olen lähihoitaja aiemmalta koulutukseltani. Tämä oli hyvä asia ajatellen sairaanhoitajaopintoja Diakissa. Nimittäin sain lähihoitajataustan vuoksi hyväksiluettua kursseja n. 15op edestä. Se siis tarkoittaa sitä, että viime vuonna koulun alkaessa tein muutamista kursseista verkkotentit ja läpi päästyäni sain hyväksytty -merkinnän HOPS:iin, eli kurssi oli näin suoritettu.

Joihinkin kursseihin taas piti tehdä eAHOT-hakemus = perustella miksi hakee hyväksilukua, mitä osaamista on ja mistä osaaminen on tullut. Itse hain ahottia esim. vammaisuus -kurssista, koska omaan niin pitkän työkokemuksen tästä asiakasryhmästä. Jotkut luokkalaisistani hakivat hyväksilukua esim. vanhuus tai mielenterveys- ja päihteet kursseista, koska heillä oli taas tältä puolelta enemmän kokemusta.

Sain myös ensimmäisen harjoittelun (5op) hyväksiluettua ja toisesta harjoittelusta hain osittais-ahottia. Tämä tarkoittaa sitä, että tein harjoittelusta vain puolet. Osa luokkalaisistani (lähihoitajataustaisia) hakivat hyväksilukua koko 2. harjoittelulle.

Itse halusin mennä harjoitteluun kertaamaan ”kädentaitoja”, koska olin ollut äitiyslomalla ja työkokemukseni on enemmän sosiaalipuolelta. Mutta periaatteessa olisin voinut saada tämänkin harkan myös kokonaan hyväksiluettua.

Siispä opintojeni suunniteltu kesto on ainoastaan 2,5 vuotta hyväksilukujen vuoksi! Kannatti siis olla viime keväänä ahkera ja tehdä noita hakemuksia ja testejä…

Tässä vielä omat plussat ja miinukset koulusta (Helsingin-kampus):

+ Suurin osa opettajista tosi ihania ja ammattitaitoisia

+ Uusi v. 2015 valmistunut koulu ja monipuoliset, hienot tilat

+ Yksi kerros varattu kokonaan hiljaiselle työskentelylle

+ Läppärin saa lainaan kirjastosta kätevästi

+ Keskeinen, hyvä sijainti

+ Hyvä ruoka 😀

+ Lähihoitajatausta huomioidaan

– Välillä pitkät jonot ruokalaan sekä astioiden palautuspisteelle (huonosti suunniteltu). Tämä oikeasti välillä ärsyttää, koska tauosta menee suurin osa tähän.

Ehkä jotkut kurssit vähän turhia tai jotkut kurssit verkko-opintoina vaikka pitäisi olla mielestäni mielummin lähiopetuksena koululla

Liian vähän aikaa käytännön harjoitteluun (esim. kanylointi)

Voin kyllä erittäin lämpimästi suositella koulua vaikka muutama miinus tuossa listalla onkin. Noita kädentaitoja onneksi saa harkoissa sitten harjoiteltua enemmän 🙂

https://www.diak.fi/hakeminen/koulutukset/amk/sairaanhoitaja/

<3

Viime aikoina olen…

  • lukenut mielenterveys- ja päihdetyön lääkehoidon tenttiin (sekä tehnyt tentin)
  • lähettänyt monta sähköpostia & soittanut eri tahoille
  • hankkinut syksyn harkkapaikat
  • tehnyt keikkaa eri sairaaloiden osastoille esim. sisätaudit, plastiikkakirurgia
  • talsinut sateessa, tuulessa, pimeydessä ja myrskyssä palmujen kuvat silmillä
  • ollut viisaudenhampaan poistossa sekä käynyt tämän jälkeen uudestaan kovien kipujen vuoksi hammaslääkärillä (alveoliitti)
  • käynyt katsomassa ystävän uutta kotia (+ihanaa tytärtä/hauvaa)
  • vieraillut pitkästä aikaa työpaikallani; täyttänyt hoito-/opintovapaa-anomukset ja moikkaillut työkavereita
  • nauttinut kouluruuasta ja varsinkin uunituoreesta leivästä (Fazer)
  • pyörinyt Triplassa
  • suunnitellut opinnäytetyötä
  • hakenut uudestaan vaihtoon
  • tehnyt kaikenlaisia koulutehtäviä ja osallistunut seminaareihin
  • ollut yhteydessä Espanjaan ja selvitellyt harkka-asioita
  • katsonut Better Call Saulia ja Fuengirolan ympäristössä kuvattua Paratiisi-sarjaa
  • jättänyt liikunnan ja ulkoilun järkyttävän vähälle
  • haaveillut lämmöstä sekä laskenut päiviä lähtöön, joka on ensi viikolla!!!

<3

Kielitaitoni nyt & 2 x hyödylliset kielisovellukset

Aiemmin kerroinkin, että halusin lähteä vaihtoon ulkomaille myös siitä syystä, että kielitaitoni paranisi. Ymmärrän englantia aika hyvin, mutta puhumiseen haluaisin varmuutta. Tuntuu, että englannin kielen puhumista jotenkin nolostelee. Pitäisi vaan rohkeasti puhua! (ja kohta se on vähän pakko :D)

Olen kyllä ylpeä itsestäni, kun uskalsin ottaa harjoittelussa Kirurgisessa sairaalassa englanninkielisen potilaan vastaan. Tein hänelle yksin esitietohaastattelun englannin kielellä. Pärjäsin ihan hyvin, mutta huomasi kyllä ettei ollut puhunut englantia hetkeen.

Tein hiljattain OLS-kielitestin, mikä liittyy Erasmus+ harjoitteluprosessiin. Sain siitä tulokseksi kielitason B1. Eli = ”itsenäinen kielenkäyttäjä”. Seuraava teksti kopioitu tamk.fi sivuilta, jonka kyllä allekirjoitan miltei täysin kohdallani:

”Hallitsen jokapäiväisiin tilanteisiin liittyvän sanaston mielestäni vähintään kohtalaisesti. Selviän jokapäiväisistä puhetilanteista työssä ja vapaa-aikana. Ymmärrän selkeän yleiskielisen puheen ja TV-ohjelmien pääasiat, jos puhe käsittelee minulle tuttuja asioita ja jos puhe on suhteellisen hidasta ja selkeää. Normaalitempoinen puhe saattaa tuottaa vaikeuksia, jos puhejakso on pitkä ja aihepiiri vieras. Pystyn lukemaan jokapäiväistä tai työhön liittyvää tekstiä, jos se ei vaadi syvempää kielen tuntemusta. Osaan kirjoittaa yksinkertaisia tekstejä tutuista aiheista sekä vastata lyhyesti tiedusteluihin. Hallitsen peruskieliopin.”

Kreeta, Makrigialos -18

Espanjaa en osaa lainkaan, ainoastaan perusjuttuja olen harjoitellut, kuten kiittämisen, itseni esittelyn ym. Toivottavasti opin sitäkin vähän puhumaan reissussa!

Hoitoalan sanastoa on pitänyt treenata. Olen jääkaapin oveen laittanut pari A4 kokoista sanastoa, mistä päivittäin yritän opetella lisää sanoja. Tämä on ollut hyvä kikka, koska siitä menee aika usein ohi, niin väkisinkin tulee vilkaistua sanoja.

Hyödyllisiä ilmaisia sovelluksia kielten opetteluun on ollut:

Tosi kiva äppi. Alussa jäin koukkuun ja käytin ihan päivittäin. Pitäisi taas ryhdistäytyä… Paljon eri osioita, kuten ”travel”, ”family” ja ”school”. Monipuolinen; sisältää luku-, kirjoitus-, kuuntelu- ja puheharjoituksia.

Toinen on tämä sanomapron sovellus, mistä saa valittua eri oppikirjoja ja niihin liittyvän sanaston + sanakortit. Itsellä on ladattuna kirjat ”dear patient”, ”on track1” & ”mi mundo 1-2”. Tosi kätevä sanojen opetteluun. Saatavilla siis monia eri kielien oppikirjoja!

Thaimaa, Phuket -19

Vaihdon jälkeen ”joudun” tekemään uudestaan OLS-kielitestin, sitten nähdään onko tuloksena sama taso vai onko tullut kehitystä. Palaan myöhemmin miten englannin puhuminen on lähtenyt sujumaan, sekä miten olen kehittynyt siinä ja opinko espanjaa!?

<3

Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi

Valmistuin tosiaan lähihoitajaksi vuonna 2010. Jos joku olisi kertonut silloin, että 10 vuoden päästä opiskelen sairaanhoitajaksi, en olisi uskonut, en ikinä! Oikeastaan olin pitkään varma, etten enää kouluttautuisi enempää. Halusin vain tehdä töitä, enkä istua koulunpenkillä.

Olen huomannut, että lähihoitajan ammatti ei ole kovin arvostettu joidenkin mielestä. Tarkoitan tällä sitä, että jos olen kertonut ammatistani, kommentit eivät ole olleet esim. ”teet hienoa ja arvokasta työtä”, vaan pikemmiten laatua: ”se on hyvä pohjakoulutus, milloin lähdet lukemaan lisää?”. Muistan kauan sitten erään ystäväni tutun ihmetelleen, että miten on mahdollista, että aiot jäädä vain lähihoitajaksi?

Tuollaiset edellä mainitsemani kommentit eivät varmasti tunnu kivalta kenestäkään. Eivät kaikki halua edetä tai opiskella lisää, ei siinä ole mielestäni mitään erikoista. Ihminen voi olla tyytyväinen työssään lähihoitajana.

Kuva otettu valmistujaisjuhlistani kesäkuussa -10. Kulmakarvat olivat näköjään jonnekkin pudonneet… 😀

Aloin itse kuitenkin jossain kohti miettimään jatkokouluttautumista. Olin ollut pitkään samassa työpaikassa, ja kaipasin jotain uutta. Tajusin, että lähihoitajana en voisi päästä sellaisiin töihin, mihin oikeasti haluisin. Pakko myöntää, että ensin harkitsin tradenomikoulutusta, mutta tulin kuitenkin äkkiä siihen tulokseen, että ei ole oma juttuni…

Sitten keksin sosionomikoulutuksen ja hainkin kouluun vuonna 2016, mutta en päässyt (ja onneksi niin!). Jäin odottamaan tytärtämme vuonna 2017 ja opiskeluhaaveet jäivät hetkeksi unholaan. Tyttären ollessa muutaman kuukauden ikäinen luin sairaanhoitajan ammatista. Tajusin, että sairaanhoitaja voi olla vaikka missä töissä, ja innostuin! Vain muutamana esimerkkinä työpaikoista:

  • ensikoti
  • järjestöt
  • lastenkoti
  • vastaanottokeskus

Aiemmin olin jostain syystä mieltänyt, että sairaanhoitajat työskentelevät lähinnä sairaaloissa (en tiedä miksi oli tälläinen käsitys). Voisinkin kirjoittaa erikseen postauksen sairaanhoitajan ammatin hyvistä puolista ja työmahdollisuuksista.

Hain kuitenkin terveydenhoitajaksi Laureaan yhteishaussa syksyllä 2018. Hakulomakkeessa vasta kolmas toive oli Diak, sairaanhoitaja. Ajattelin, että terveydenhoitajana olisi laajempi työkuva ja totta se tietenkin on. En kuitenkaan päässyt ensimmäisiin hakutoiveisiini Laureaan, vaan varasijoilta Diakkiin sairaanhoitajaksi. Ei oikeastaan harmittanut yhtään, vaan olin pelkästään todella iloinen/ylpeä, että pääsin ylipäätään kouluun!

Aluksi koulun alkaessa mietin hakevani vielä lisäpätevyyden terveydenhoitajaksi, mutta nyt en ole enää ihan varma. Tarkoitus on ainakin alkuun tehdä töitä valmistumisen jälkeen, mutta ehkä jossain vaiheessa voisi sitten taas kouluttautua lisää! Hoidetaan tämä yksi koulu nyt ensin alta pois 😀

Tämän postauksen alkukappaleeseen viitaten, olen kyllä ensimmäistä kertaa elämässäni tykännyt ihan hirveästi opiskella ja istua koulunpenkillä! Tietenkin hetkittäisiä epätoivon tuntemuksia ollut, etenkin opintojen alussa, mutta pääosin ollut ihanaa vaihtelua olla koulussa. Diakissa on tosi kiva, kun lähihoitajana saa paljon hyväksiluettua kursseja/harjoitteluja. Olen kuullut, että muissa kouluissa saa vain ensimmäisen harkan hyväksiluetuksi.

Tässä oli siis oma tarinani matkastani lähihoitajasta sairaanhoitajaksi. Ettei postaus mene liian pitkäksi, voisin jatkaa toiste lisää mm. Diakissa opiskelusta, sekä mihin haluaisin töihin tulevaisuudessa.

<3

Työharjoittelu ulkomailla – käytännön järjestelyt

Moni on kysellyt, että miten ollaan mahdollistettu ulkomaille lähtö näin pitkäksi aikaa perheenä ja vieläpä opiskelijatuloilla (miehenikin oli vähän aikaa sitten opiskelija, valmistui joulukuussa). Joten tässä postauksessa avaan vähän asiaa 🙂

Mieheni on hoitovapaalla kesäkuuhun saakka, joten hänen ei tarvinnut mitään järjestelyjä tehdä töiden suhteen. Itse olen opintovapaalla. Poika aloittaa eskarin vasta elokuussa, joten ei tarvinnut tehdä mitään loma-anomuksia ym. Tyttö ei ole vielä päivähoidossa.

Sitten mennään hintoihin. Aloitetaan vaikkapa lennoista. Neljältä hengeltä meno-paluu oli norwegianilta 795e (black friday tarjous). Aika halvalla saatiin, ei kaatanut budjettia.

Vuokra-asuntomme Aurinkorannikoilla on 850e/kk + sähkö. Lisäksi maksoimme välityspalkkion, muistaakseni 300e.

Oman kodin asuntolainat laitamme tauolle. Maksamme vain korkoja reissun ajalta. Olisimme tietenkin voineet laittaa asunnon myös vuokralle, mutta emme halunneet (pitkä stoori). Reissussa olemme hieman alle 3kk, joten maistraattiin ei tarvinnut tehdä ilmoitusta.

Saamme samat tuet tietenkin Espanjaan mitä Suomeenkin. Tässä alla listattuna mitä tuloja saamme:

  • Aikuiskoulutustuki
  • Kodinhoidontuki
  • Asumistuki
  • Yhdeltä kuukaudelta opintotuki
  • Lapsilisät

+ Lisäksi keikkatyöstä kerryttämäni palkan maaliskuussa, sekä apurahan mistä mainitsinkin edellisessä postauksessa. Meillä on myös säästössä jonkun verran rahaa. Työharjoitteluista en saa palkkaa.

Espanjassa ruoka ym. on edullisempaa, joten tullaan pärjäämään varmasti jopa paremmin taloudellisesti, kuin täällä Suomessa. Voisin Espanjassa listata meidän menoja joku viikko. Saisi vähän osviittaa siitä paljon siellä rahaa menee ja mitä esim. ruokaostokset maksaa Suomeen verrattuna.

Mielestäni opiskelija-/lapsiperheen on siis aika helppo järjestää 3 kuukauden reissu Espanjaan. Varsinkin silloin, jos lapset ovat alle kouluikäisiä. On kyllä muuten uskomatonta, miten hyvin Kela tukee Suomessa lapsi- ja opiskelijaperheitä. Itse olen ainakin kiitollinen.

Suosittelen siis ehdottomasti harkitsemaan työharjoittelua ulkomailla, vaikka olisikin perheellinen. Jonkin verran pitää tietty nähdä vaivaa, mutta se palkitsee myöhemmin 🙂 <3