Random faktat x 5

  1. En omista facebookkia tai instagramia. Facessa en ole ikinä ollut, instassa olin muutama vuosi sitten ehkä 2 viikkoa. En kyllä tunne montaa kaltaistani, lähiaikoina kyllä muutamia on tullut vastaan, että en ihan ainut ole! 😀
  2. Meikkaan harvoin. Juuri mietin, että milloin meikkasin viimeksi, niin ehkä pari kuukautta sitten 😀 Huulipunaa laitan kyllä päivittäin. En vain löydä aikaa meikkaamiseen tai niiden poistamiseen. Viihdyn paremmin ilman. Näin ei ole kyllä ollut aina, ehkä viimeiset 8 vuotta?
  3. Ihmiset luulee usein, että käytän piilareita. Joskus on oikein pitänyt todistaa silmään tökkimällä ettei ole piilareita 😀 Varsinkin nuorempana silmät oli tosi kirkkaan siniset, nyt ne on mielestäni tummentuneet.
  4. Mulla on raudat alahampaiden takana ja ne tulee olemaan loppuelämän siellä, ettei hampaat siirtyisi väärään asentoon. Ennen oli suu täynnä rautaa ylhäällä sekä alhaalla, yläasteella sain ne pois.
  5. Synnytin toisen lapseni ilman kipulääkkeitä/puudutuksia, pelkän ilokaasun avulla. Ja oli ihana kokemus! Kipu ei mielestäni ollut mitenkään järkyttävää, mutta toisaalta synnytyksen kesto oli vain 1,5h (jos lasketaan siitä, kun tulin sairaalaan).

Hahah, näitä olikin hauska miettiä! Vähän erilaista kun yleensä… 🙂

”Maski” löydetty yllättäen lasten lelulaatikosta. Piti testata 😉

<3

Taas karanteenissa

Jep. Kuten otsikko sen kertookin, niin täällä taas ollaan… Harkkapaikkani osastonhoitaja soitti eilen ja kertoi minun joutuvan korona-altistuksen vuoksi karanteeniin ja töihin saan palata vasta 28.4. Harkkaa olisi ollut enää 5 päivää jäljellä! No ei auta, toivotaan ettei mitään oireita tule ja pääsen jatkamaan harkkaa pian. Hyvä puoli tässä on se, että saan rauhassa tehdä koulujuttuja ja lukea tentteihin + tietty viettää aikaa perheen kanssa (sitä osaa taas arvostaa enemmän parin harkkaviikon jälkeen)

Olen miettinyt myös tätä blogia ja olen ajatellut, että jotain muutoksia haluaisin tehdä. Ehkä kirjoittaa myös muistakin aiheista kuin sairaanhoitajaopinnoista.. Jotenkin haluaisin tätä kehittää ja muokata, mutta voi olla, että kunnolla vasta ensi vuonna valmistuttuani. Nyt aika on niin kortilla, vaikka karanteenissa tällä hetkellä olenkin 😀

Kirjoittaminen on välillä vaikeaa, koska pitää muistaa samalla hoitotyön salassapito-/ ja vaitiolovelvollisuus ja oman yksityisyyteni varjelu. Tämän takia tuntuu, että jotkin kirjoittamani asiat jäävät ”tönköksi” – sitä en sitten tiedä välittyykö se lukijoille. Myös monet asiat jäävät kirjoittamatta edellä mainittujen syiden takia. Pääosin kirjoittaminen on kuitenkin ollut helppoa ja mukavaa. Onneksi tämän uskalsin pari kuukautta sitten aloittaa!

No niin, hetki sitten ihana 2v pikkutyttöni heräsi ja kömpi syliini tähän olkkarin sohvalle missä kirjoittelen. Hetken hän on tässä jo viihtynyt, mutta nyt hän sanoi topakasti; ”mulla on nälkä!”. Joten ei muuta kun keittiöön ja uutta päivää aloittelemaan <3

PS. Olisi kiva saada kommenttia ja kuulla miten tässä poikkeustilanteessa arki on muilla sujunut? Oletko ollut karanteenissa? Oletko myös hoitoalalla?

Viikko karanteenin jälkeen

Huhhuh! Nyt vasta pääsin kirjoittelemaan kiireisen viikon jälkeen. Tosiaan eka viikko takana harjoittelua ja 2 viikkoa edessä. Harkassa on ollut ihan kivaa, varsinkin tuon pitkän karanteenin jälkeen. Mukava vastaanotto ollut työkavereiden ja osastonhoitajan osalta.

Tämä poikkeustilanne kuitenkin vaikuttanut työskentelyyn, esim. ohjaajani on karanteenissa, niin olen ollut lähihoitajien kanssa ja hoitanut paljon asukkaita yksin. Heti ensimmäisenä päivänä sovittiin osastonhoitajan kanssa, että tulen tekemään vuoroja myös palkallisena lähihoitajana. Näistä syistä en ole päässyt tututumaan sairaanhoitajan työnkuvaan osastolla. Ei nämä järjestelyt ole haitanneet, koska ymmärrän tämän erikoisen tilanteen ja onneksi harjoitteluja on vielä paljon jäljellä mistä oppii enemmän.

Nauratti muuten, kun yksi hoitaja sanoi ettei miellä minua yhtään opiskelijaksi, vaan ihan työntekijäksi 😀 Hän siis laski osastolla olevia opiskelijoita, eikä ottanut minua laskuihinsa mukaan ollenkaan, minkä jälkeen huomautin, että ”hei! minäkin olen opiskelija!”

Olen työskennellyt aiemmin muistisairaiden kanssa ja taas on tämän viikon jälkeen muistunut mieleen kuinka rankkaa työ on henkisesti. Selität työpäivän aikana useaan otteeseen samat asiat asukkaalle tai joudut kuuntelemaan asiatonta puhetta. He saattavat lyödä, potkia tai sylkeä päälle, jopa heittää ulostetta päällesi. Toisaalta päivissä on paljon myös ihania hetkiä, esim. kun saat jonkun ahdistuneen asukkaan rauhoitettua päiväunille tai saat kuulla paljon kiitosta. Yksikin asukas oli niin kiitollinen antamastani hoidosta, että liikuttuen kiitti ja sanoi ”olet kyllä niin kiltti tyttö”. <3 Ilman näitä hetkiä tälläistä työtä ei jaksaisi tehdä.

Kyllä taas olen miettinyt, miten hoitajien palkkaus on niin väärällä tasolla. Ja varsinkin tässä pandemiatilanteessa; mitään bonuksia ei tule, vaan pitää siirtää kesälomia, pitää tulla vapailta töihin, pitää joustaa ja jäädä aamuvuorosta iltavuoroon, koska työkaveri on kipeänä. Tähän pitää tulla muutos! Kohta alalta lähtee paljon ihmisiä uupumuksen vuoksi ja sitten ollaan pulassa.

No, mutta olen kuitenkin kiitollinen, että opinnot etenee ja harjoittelupaikka on mukava. Palvelutalo on lähellä meitä, niin olen pyöräillyt joka päivä työmatkat. Ai vitsit miten hyvää on tehnyt! Teen nyt samaa aikaa pari verkkokurssia, niin saan syksylle vähän helpotusta opintoihin. Kesällä suoritan myös pari kurssia, ruotsin ja yhden syventävän. Innolla odotellen ruotsin suullista koetta 😀

Tällä hetkellä stressaa jonkin verran opinnäytetyö. Ollaan odotettu vastausta yhteistyökumppanilta jo kohta 2 viikkoa. Ilman heitä ei saada projektia käynnistymään, koska tarvitsemme vastauksen opparin aiheeseen liittyvään asiaan. Olisi kiva saada sitäkin aluille ja päästä kirjoittelemaan. Tavoitteena on saada se valmiiksi ensi keväänä.

Lapsille kuuluu hyvää, esikoisen 6-v synttäreitä vietettiin karanteenissa viime viikonloppuna. Syötiin kakkua, herkulteltiin ja katsottiin elokuvaa. Ei häntä yhtään haitannut, vaikka kavereita ei ollut. Hän sai lahjaksi potkulaudan, rahaa ja oman puhelimen. Hän osaa jo lukea/ kirjoittaa, niin on kiva kun pystyy lähettelemään whatsapissa viestejä mammalle <3 Pakko sanoa, että on se jotenkin outoa kun noin pienellä on puhelin. Itse sain ensimmäiseni vasta 4. luokalla. Onneksi poika ei ole mitenkään roikkunut puhelimella, joinain päivinä käyttänyt sitä ehkä 1/2 tuntia ja joinain päivinä ei ollenkaan. Katsotaan tilannetta sitten ensi vuonna uudestaan! 😀

Sellaista siis tänne kuuluu.

<3

Työhistoriani & harjoittelut sairaanhoitajaopinnoissa

VUODET 2006-2020:

  • Ensimmäinen työpaikkani 14-vuotiaana oli n. kuukauden pesti puhelinmyyjänä! Pääsin paikkaan silloisen poikaystäväni kautta ja myös yksi kaverini oli töissä siellä samanaikaisesti. Myytiin puhelinliittymiä. Voi että mitä muistoja ja miten nuori sitä onkaan ollut (nyt olenkin niin vanha) 😀

  • 15-vuotiaana hoidin yhden kesän ajan päiväkoti-ikäisiä lapsia eräässä perheessä. Työpäivät oli muistaakseni vain parin tunnin mittaisia, mm. hain heidät päiväkodista ja laitoin välipalaa…Kiva kesäduuni tuon ikäiselle.

  • 16-vuotiaana aloitin Invalidiliitolla, keikka-/kesätyöntekijänä. Täällä viihdyin muutaman vuoden ja oli siis ensimmäinen kunnollinen hoitoalan työpaikkani.

  • 19-vuotiaana sain vakituisen työpaikan yksityisestä palvelutalosta muistisairaiden osastolta. Tämä oli tosi raskas paikka, niin henkisesti kuin fyysisesti. Mutta opettavainen kyllä kaikinpuolin.

  • 20-vuotiaana menin nykyiseen työpaikkaani asumispalveluyksikköön, joka tarjoaa tehostettua palveluasumista aivovammaisille/liikuntavammaisille asiakkaille (opintovapaalla nyt)

  • Alkuvuodesta aloitin keikkailun Seurella, erikoissairaanhoidossa (myös perusterveydenhuollossa tämän kuun lopusta alkaen)

SAIRAANHOITAJAOPINNOISSA TEHDYT HARJOITTELUT: (päivitän listaa sitä myöten, kun näitä tulee lisää!)

  • HAR1/ Hoitotyön perusharjoittelu: (Hyväksiluettu)
  • HAR2/ Toimintakyvyn tukeminen ja ohjaus: Kinaporin seniorikeskus, ryhmäkoti Vellamo
  • HAR3/ Aikuisten hoitotyön kliininen harjoittelu 1: Oulunkylän kuntoutuskeskus, osasto 3A
  • HAR3/ Aikuisten hoitotyön kliininen harjoittelu 2: Kirurginen sairaala, korva-, nenä- ja kurkkutautien päiväkirurgia

Kaikki harjoittelupaikat ovat olleet tosi kivoja ja yllättäneet positiivisesti! Kaikissa on ollut myös hyvä vastaanotto ja opiskelijat otettu hyvin huomioon. Tämä ei ole todellakaan itsestäänselvyys; kauhutarinoita olen kuullut luokkalaisiltani sekä huonot muistot on myös itsellä lähihoitajaopintojen ajalta joistain harkoista…

On kyllä tosi ihanaa ja mielenkiintoista päästä kiertelemään eri paikkoja opiskelijan roolissa! Näin saa ideaa missä kiinnostaisi mahdollisesti tulevaisuudessa työskennellä ja oppii asioita monista osa-alueista. Toivon, että tulevat harkat ovat yhtä onnistuneita kun edellisetkin. Palaan asiaan ensi viikolla, kun olen aloittanut siellä palvelutalossa!

Pakko kertoa vielä, että soittaessani kyseisen paikan esimiehelle, hän kyseli mitä harjoittelua olen tekemässä/ muita käytännön asioita. Mainitsin lopuksi, että tarkoitus oli kyllä olla Espanjassa harjoittelussa tämä kevät… Hän nauroi hyväntahtoisesti ja vastasi, että no, kyllä meilläkin on ihan mukavaa varmasti! Palmupuut vaihtui kauniiseen ankeaan helsinkiläiseen lähiöön. 😀

<3