Viikko karanteenin jälkeen

Huhhuh! Nyt vasta pääsin kirjoittelemaan kiireisen viikon jälkeen. Tosiaan eka viikko takana harjoittelua ja 2 viikkoa edessä. Harkassa on ollut ihan kivaa, varsinkin tuon pitkän karanteenin jälkeen. Mukava vastaanotto ollut työkavereiden ja osastonhoitajan osalta.

Tämä poikkeustilanne kuitenkin vaikuttanut työskentelyyn, esim. ohjaajani on karanteenissa, niin olen ollut lähihoitajien kanssa ja hoitanut paljon asukkaita yksin. Heti ensimmäisenä päivänä sovittiin osastonhoitajan kanssa, että tulen tekemään vuoroja myös palkallisena lähihoitajana. Näistä syistä en ole päässyt tututumaan sairaanhoitajan työnkuvaan osastolla. Ei nämä järjestelyt ole haitanneet, koska ymmärrän tämän erikoisen tilanteen ja onneksi harjoitteluja on vielä paljon jäljellä mistä oppii enemmän.

Nauratti muuten, kun yksi hoitaja sanoi ettei miellä minua yhtään opiskelijaksi, vaan ihan työntekijäksi 😀 Hän siis laski osastolla olevia opiskelijoita, eikä ottanut minua laskuihinsa mukaan ollenkaan, minkä jälkeen huomautin, että ”hei! minäkin olen opiskelija!”

Olen työskennellyt aiemmin muistisairaiden kanssa ja taas on tämän viikon jälkeen muistunut mieleen kuinka rankkaa työ on henkisesti. Selität työpäivän aikana useaan otteeseen samat asiat asukkaalle tai joudut kuuntelemaan asiatonta puhetta. He saattavat lyödä, potkia tai sylkeä päälle, jopa heittää ulostetta päällesi. Toisaalta päivissä on paljon myös ihania hetkiä, esim. kun saat jonkun ahdistuneen asukkaan rauhoitettua päiväunille tai saat kuulla paljon kiitosta. Yksikin asukas oli niin kiitollinen antamastani hoidosta, että liikuttuen kiitti ja sanoi ”olet kyllä niin kiltti tyttö”. <3 Ilman näitä hetkiä tälläistä työtä ei jaksaisi tehdä.

Kyllä taas olen miettinyt, miten hoitajien palkkaus on niin väärällä tasolla. Ja varsinkin tässä pandemiatilanteessa; mitään bonuksia ei tule, vaan pitää siirtää kesälomia, pitää tulla vapailta töihin, pitää joustaa ja jäädä aamuvuorosta iltavuoroon, koska työkaveri on kipeänä. Tähän pitää tulla muutos! Kohta alalta lähtee paljon ihmisiä uupumuksen vuoksi ja sitten ollaan pulassa.

No, mutta olen kuitenkin kiitollinen, että opinnot etenee ja harjoittelupaikka on mukava. Palvelutalo on lähellä meitä, niin olen pyöräillyt joka päivä työmatkat. Ai vitsit miten hyvää on tehnyt! Teen nyt samaa aikaa pari verkkokurssia, niin saan syksylle vähän helpotusta opintoihin. Kesällä suoritan myös pari kurssia, ruotsin ja yhden syventävän. Innolla odotellen ruotsin suullista koetta 😀

Tällä hetkellä stressaa jonkin verran opinnäytetyö. Ollaan odotettu vastausta yhteistyökumppanilta jo kohta 2 viikkoa. Ilman heitä ei saada projektia käynnistymään, koska tarvitsemme vastauksen opparin aiheeseen liittyvään asiaan. Olisi kiva saada sitäkin aluille ja päästä kirjoittelemaan. Tavoitteena on saada se valmiiksi ensi keväänä.

Lapsille kuuluu hyvää, esikoisen 6-v synttäreitä vietettiin karanteenissa viime viikonloppuna. Syötiin kakkua, herkulteltiin ja katsottiin elokuvaa. Ei häntä yhtään haitannut, vaikka kavereita ei ollut. Hän sai lahjaksi potkulaudan, rahaa ja oman puhelimen. Hän osaa jo lukea/ kirjoittaa, niin on kiva kun pystyy lähettelemään whatsapissa viestejä mammalle <3 Pakko sanoa, että on se jotenkin outoa kun noin pienellä on puhelin. Itse sain ensimmäiseni vasta 4. luokalla. Onneksi poika ei ole mitenkään roikkunut puhelimella, joinain päivinä käyttänyt sitä ehkä 1/2 tuntia ja joinain päivinä ei ollenkaan. Katsotaan tilannetta sitten ensi vuonna uudestaan! 😀

Sellaista siis tänne kuuluu.

<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *