Kesäloma!

Hyvää juhannusta!!! Siitä onkin taas aikaa, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Jotenkin vaan koulujuttujen ja kaiken kanssa oli kiirettä, niin ei vaan ehtinyt. Mutta aattelin nyt tähän pikaisesti tulla listaamaan kuulumisiani;

  • Toukokuun lopussa tuli tieto, että koulu on perunut syksyn vaihdot. Joten nyt selvitellään pääsenkö tekemään HAR8 tai syventävän harjoittelun keväällä 2021 Espanjassa. Toivon kyllä todella, että onnistuisi!
  • Kesäloma alkoi eilen!!! Tällä viikolla olikin kauan pelätty ruotsin suullinen/kirjallinen tentti. No onneksi ne on nyt ohi ja ainakin suullinen meni läpi, kirjallisesta en tiedä vielä. En voi uskoa, että nyt ei ole mitään koulujuttuja hetkeen…
  • Tällä hetkellä opintopisteitä on kasassa 126 ja kesän kursseista tulee lisäksi 5 op lisää. Elikkä syksyllä sitten saan toimia jo sairaanhoitajan sijaisena 🙂
  • Olen niin innoissani, kun äitini osti mökin vain 55km päästä meiltä ja olen kesän hoitovapaalla lasten kanssa, niin ei ole epäilystäkään missä kesä vietetään <3
  • Esikoisella oli eilen viimeinen päiväkotipäivä, syksyllä hän menee sitten eskariin. Voi että, kyllä aika rientää…
  • Tämä juhannus menee rauhallisesti oman perheen kesken, mm. huomenna tarkoitus lähteä käymään puuhaparkissa.

Pahoittelut kuvien puutteesta, olen laiska 😀

<3

Harkka vihdoin ohi!

Tulikin näköjään parin viikon tauko täällä kirjoitteluun, menipä äkkiä! Harkka palvelutalossa on nyt ohi (loppui viime sunnuntaina) mikä on ihan kiva… Kyllä nuo harjoittelut aina vähän raskaalle tuntuu, vaikka tuokin tuttua työtä oli. Kaikki meni hyvin, sain hyvää palautetta, tutustuin kivoihin työkavereihin ja asukkaatkin olivat kyllä aivan mahtavia! Keikkarina jatkan kyseisessä paikassa.

Aloitin jo toisen harkan maanantaina, jonka teen palkallisena seuren kautta. Ensimmäinen vuoro oli Malmin sairaalassa, sisätautien osastolla. Kerran aiemmin olen ollut samalla osastolla, mutta siitä oli jo hetki aikaa. Oli kyllä mukava vastaanotto taas! Kiire kyllä oli ja 8 h aikana ehdin pitämään vain n. 20 min ruokatauon. Nyt seuraavina viikkoina keikkoja on sovittu myös Töölön sairaalaan.

Tässä keikkaa tehdessä eri sairaaloissa on kyllä hahmottunut jo kuva etten voisi mennä vakituiseksi niihin työskentelemään valmistuttuani. Keikkaa voisin tehdä välillä, mutta en vakituisena vuodesta toiseen… Työ on mukavaa, mutta hoitajia on aivan liian vähän vuorossa ja joka päivä on aivan tajuton kiire… Palkkaus on aivan liian pientä työn vastuullisuuteen nähden. Mutta saapi nähdä, ehkä sitä löytääkin itsensä ensi vuonna sieltä vakituisena työntekijänä 😀 En siis sano ei koskaan, mutta pidän kyllä hyvin epätodennäköisenä sitä

Seuraavina viikkoina onkin siis tiedossa keikkailua, muutaman kurssin suorittamista ja opparin suunnitelman tekoa, sekä esittäminen. Vaihdettiin oppari aihetta ja uusi aihe liittyy tähän koronatilanteeseen ja se on toiminnallinen opinnäytetyö. Katsotaan mitä siitä tulee!

Lempparijuttuja viime aikoina on ollut lastenhoidon opinnot (mm. synnytysjuttuja ja vastasyntyneen hoitoa), pitkät pyöräilylenkit, äitini pihalla hengailu lasten kanssa (trampoliini) & lämmeneet ilmat… Paljon olenkin tehnyt hommia meidän partsin riippumatossa <3

Innostuinkin niin paljon noista lastenhoitotyön kursseista, että päätin vaihtaa syventävät opinnot perhetyöhön (alunperin kriittisesti sairaan hoitotyö)! Ihanaa opiskella asioita, jotka kiinnostaa paljon ja joihin jaksaa keskittyä. Onneksi sairaanhoitajana voi nykyään tehdä töitä myös muualla mihin alunperin on syventynyt. Sopii tälläiselle vaihtelunhaluiselle 🙂

Suoritin muuten viimeisen lääkelaskenta kurssin hiljattain. Kursseja oli yhteensä 5 ja kaikissa oli lopuksi teoria-/lääkelaskutentti. Lääkelaskuja oli aina 5 kpl ja yksikään ei saanut mennä väärin. En voi uskoa, että minä joka olin niin surkea matskussa aikoinaan, niin sain kaikki lääkelaskut aina ekalla läpi! Ja ensimmäinen tentti vielä ilman laskinta. Piti opetella jakokulmat ja kaikki…Huhuh.

<3

Random faktat x 5

  1. En omista facebookkia tai instagramia. Facessa en ole ikinä ollut, instassa olin muutama vuosi sitten ehkä 2 viikkoa. En kyllä tunne montaa kaltaistani, lähiaikoina kyllä muutamia on tullut vastaan, että en ihan ainut ole! 😀
  2. Meikkaan harvoin. Juuri mietin, että milloin meikkasin viimeksi, niin ehkä pari kuukautta sitten 😀 Huulipunaa laitan kyllä päivittäin. En vain löydä aikaa meikkaamiseen tai niiden poistamiseen. Viihdyn paremmin ilman. Näin ei ole kyllä ollut aina, ehkä viimeiset 8 vuotta?
  3. Ihmiset luulee usein, että käytän piilareita. Joskus on oikein pitänyt todistaa silmään tökkimällä ettei ole piilareita 😀 Varsinkin nuorempana silmät oli tosi kirkkaan siniset, nyt ne on mielestäni tummentuneet.
  4. Mulla on raudat alahampaiden takana ja ne tulee olemaan loppuelämän siellä, ettei hampaat siirtyisi väärään asentoon. Ennen oli suu täynnä rautaa ylhäällä sekä alhaalla, yläasteella sain ne pois.
  5. Synnytin toisen lapseni ilman kipulääkkeitä/puudutuksia, pelkän ilokaasun avulla. Ja oli ihana kokemus! Kipu ei mielestäni ollut mitenkään järkyttävää, mutta toisaalta synnytyksen kesto oli vain 1,5h (jos lasketaan siitä, kun tulin sairaalaan).

Hahah, näitä olikin hauska miettiä! Vähän erilaista kun yleensä… 🙂

”Maski” löydetty yllättäen lasten lelulaatikosta. Piti testata 😉

<3

Taas karanteenissa

Jep. Kuten otsikko sen kertookin, niin täällä taas ollaan… Harkkapaikkani osastonhoitaja soitti eilen ja kertoi minun joutuvan korona-altistuksen vuoksi karanteeniin ja töihin saan palata vasta 28.4. Harkkaa olisi ollut enää 5 päivää jäljellä! No ei auta, toivotaan ettei mitään oireita tule ja pääsen jatkamaan harkkaa pian. Hyvä puoli tässä on se, että saan rauhassa tehdä koulujuttuja ja lukea tentteihin + tietty viettää aikaa perheen kanssa (sitä osaa taas arvostaa enemmän parin harkkaviikon jälkeen)

Olen miettinyt myös tätä blogia ja olen ajatellut, että jotain muutoksia haluaisin tehdä. Ehkä kirjoittaa myös muistakin aiheista kuin sairaanhoitajaopinnoista.. Jotenkin haluaisin tätä kehittää ja muokata, mutta voi olla, että kunnolla vasta ensi vuonna valmistuttuani. Nyt aika on niin kortilla, vaikka karanteenissa tällä hetkellä olenkin 😀

Kirjoittaminen on välillä vaikeaa, koska pitää muistaa samalla hoitotyön salassapito-/ ja vaitiolovelvollisuus ja oman yksityisyyteni varjelu. Tämän takia tuntuu, että jotkin kirjoittamani asiat jäävät ”tönköksi” – sitä en sitten tiedä välittyykö se lukijoille. Myös monet asiat jäävät kirjoittamatta edellä mainittujen syiden takia. Pääosin kirjoittaminen on kuitenkin ollut helppoa ja mukavaa. Onneksi tämän uskalsin pari kuukautta sitten aloittaa!

No niin, hetki sitten ihana 2v pikkutyttöni heräsi ja kömpi syliini tähän olkkarin sohvalle missä kirjoittelen. Hetken hän on tässä jo viihtynyt, mutta nyt hän sanoi topakasti; ”mulla on nälkä!”. Joten ei muuta kun keittiöön ja uutta päivää aloittelemaan <3

PS. Olisi kiva saada kommenttia ja kuulla miten tässä poikkeustilanteessa arki on muilla sujunut? Oletko ollut karanteenissa? Oletko myös hoitoalalla?

Viikko karanteenin jälkeen

Huhhuh! Nyt vasta pääsin kirjoittelemaan kiireisen viikon jälkeen. Tosiaan eka viikko takana harjoittelua ja 2 viikkoa edessä. Harkassa on ollut ihan kivaa, varsinkin tuon pitkän karanteenin jälkeen. Mukava vastaanotto ollut työkavereiden ja osastonhoitajan osalta.

Tämä poikkeustilanne kuitenkin vaikuttanut työskentelyyn, esim. ohjaajani on karanteenissa, niin olen ollut lähihoitajien kanssa ja hoitanut paljon asukkaita yksin. Heti ensimmäisenä päivänä sovittiin osastonhoitajan kanssa, että tulen tekemään vuoroja myös palkallisena lähihoitajana. Näistä syistä en ole päässyt tututumaan sairaanhoitajan työnkuvaan osastolla. Ei nämä järjestelyt ole haitanneet, koska ymmärrän tämän erikoisen tilanteen ja onneksi harjoitteluja on vielä paljon jäljellä mistä oppii enemmän.

Nauratti muuten, kun yksi hoitaja sanoi ettei miellä minua yhtään opiskelijaksi, vaan ihan työntekijäksi 😀 Hän siis laski osastolla olevia opiskelijoita, eikä ottanut minua laskuihinsa mukaan ollenkaan, minkä jälkeen huomautin, että ”hei! minäkin olen opiskelija!”

Olen työskennellyt aiemmin muistisairaiden kanssa ja taas on tämän viikon jälkeen muistunut mieleen kuinka rankkaa työ on henkisesti. Selität työpäivän aikana useaan otteeseen samat asiat asukkaalle tai joudut kuuntelemaan asiatonta puhetta. He saattavat lyödä, potkia tai sylkeä päälle, jopa heittää ulostetta päällesi. Toisaalta päivissä on paljon myös ihania hetkiä, esim. kun saat jonkun ahdistuneen asukkaan rauhoitettua päiväunille tai saat kuulla paljon kiitosta. Yksikin asukas oli niin kiitollinen antamastani hoidosta, että liikuttuen kiitti ja sanoi ”olet kyllä niin kiltti tyttö”. <3 Ilman näitä hetkiä tälläistä työtä ei jaksaisi tehdä.

Kyllä taas olen miettinyt, miten hoitajien palkkaus on niin väärällä tasolla. Ja varsinkin tässä pandemiatilanteessa; mitään bonuksia ei tule, vaan pitää siirtää kesälomia, pitää tulla vapailta töihin, pitää joustaa ja jäädä aamuvuorosta iltavuoroon, koska työkaveri on kipeänä. Tähän pitää tulla muutos! Kohta alalta lähtee paljon ihmisiä uupumuksen vuoksi ja sitten ollaan pulassa.

No, mutta olen kuitenkin kiitollinen, että opinnot etenee ja harjoittelupaikka on mukava. Palvelutalo on lähellä meitä, niin olen pyöräillyt joka päivä työmatkat. Ai vitsit miten hyvää on tehnyt! Teen nyt samaa aikaa pari verkkokurssia, niin saan syksylle vähän helpotusta opintoihin. Kesällä suoritan myös pari kurssia, ruotsin ja yhden syventävän. Innolla odotellen ruotsin suullista koetta 😀

Tällä hetkellä stressaa jonkin verran opinnäytetyö. Ollaan odotettu vastausta yhteistyökumppanilta jo kohta 2 viikkoa. Ilman heitä ei saada projektia käynnistymään, koska tarvitsemme vastauksen opparin aiheeseen liittyvään asiaan. Olisi kiva saada sitäkin aluille ja päästä kirjoittelemaan. Tavoitteena on saada se valmiiksi ensi keväänä.

Lapsille kuuluu hyvää, esikoisen 6-v synttäreitä vietettiin karanteenissa viime viikonloppuna. Syötiin kakkua, herkulteltiin ja katsottiin elokuvaa. Ei häntä yhtään haitannut, vaikka kavereita ei ollut. Hän sai lahjaksi potkulaudan, rahaa ja oman puhelimen. Hän osaa jo lukea/ kirjoittaa, niin on kiva kun pystyy lähettelemään whatsapissa viestejä mammalle <3 Pakko sanoa, että on se jotenkin outoa kun noin pienellä on puhelin. Itse sain ensimmäiseni vasta 4. luokalla. Onneksi poika ei ole mitenkään roikkunut puhelimella, joinain päivinä käyttänyt sitä ehkä 1/2 tuntia ja joinain päivinä ei ollenkaan. Katsotaan tilannetta sitten ensi vuonna uudestaan! 😀

Sellaista siis tänne kuuluu.

<3

Työhistoriani & harjoittelut sairaanhoitajaopinnoissa

VUODET 2006-2020:

  • Ensimmäinen työpaikkani 14-vuotiaana oli n. kuukauden pesti puhelinmyyjänä! Pääsin paikkaan silloisen poikaystäväni kautta ja myös yksi kaverini oli töissä siellä samanaikaisesti. Myytiin puhelinliittymiä. Voi että mitä muistoja ja miten nuori sitä onkaan ollut (nyt olenkin niin vanha) 😀

  • 15-vuotiaana hoidin yhden kesän ajan päiväkoti-ikäisiä lapsia eräässä perheessä. Työpäivät oli muistaakseni vain parin tunnin mittaisia, mm. hain heidät päiväkodista ja laitoin välipalaa…Kiva kesäduuni tuon ikäiselle.

  • 16-vuotiaana aloitin Invalidiliitolla, keikka-/kesätyöntekijänä. Täällä viihdyin muutaman vuoden ja oli siis ensimmäinen kunnollinen hoitoalan työpaikkani.

  • 19-vuotiaana sain vakituisen työpaikan yksityisestä palvelutalosta muistisairaiden osastolta. Tämä oli tosi raskas paikka, niin henkisesti kuin fyysisesti. Mutta opettavainen kyllä kaikinpuolin.

  • 20-vuotiaana menin nykyiseen työpaikkaani asumispalveluyksikköön, joka tarjoaa tehostettua palveluasumista aivovammaisille/liikuntavammaisille asiakkaille (opintovapaalla nyt)

  • Alkuvuodesta aloitin keikkailun Seurella, erikoissairaanhoidossa (myös perusterveydenhuollossa tämän kuun lopusta alkaen)

SAIRAANHOITAJAOPINNOISSA TEHDYT HARJOITTELUT: (päivitän listaa sitä myöten, kun näitä tulee lisää!)

  • HAR1/ Hoitotyön perusharjoittelu: (Hyväksiluettu)
  • HAR2/ Toimintakyvyn tukeminen ja ohjaus: Kinaporin seniorikeskus, ryhmäkoti Vellamo
  • HAR3/ Aikuisten hoitotyön kliininen harjoittelu 1: Oulunkylän kuntoutuskeskus, osasto 3A
  • HAR3/ Aikuisten hoitotyön kliininen harjoittelu 2: Kirurginen sairaala, korva-, nenä- ja kurkkutautien päiväkirurgia

Kaikki harjoittelupaikat ovat olleet tosi kivoja ja yllättäneet positiivisesti! Kaikissa on ollut myös hyvä vastaanotto ja opiskelijat otettu hyvin huomioon. Tämä ei ole todellakaan itsestäänselvyys; kauhutarinoita olen kuullut luokkalaisiltani sekä huonot muistot on myös itsellä lähihoitajaopintojen ajalta joistain harkoista…

On kyllä tosi ihanaa ja mielenkiintoista päästä kiertelemään eri paikkoja opiskelijan roolissa! Näin saa ideaa missä kiinnostaisi mahdollisesti tulevaisuudessa työskennellä ja oppii asioita monista osa-alueista. Toivon, että tulevat harkat ovat yhtä onnistuneita kun edellisetkin. Palaan asiaan ensi viikolla, kun olen aloittanut siellä palvelutalossa!

Pakko kertoa vielä, että soittaessani kyseisen paikan esimiehelle, hän kyseli mitä harjoittelua olen tekemässä/ muita käytännön asioita. Mainitsin lopuksi, että tarkoitus oli kyllä olla Espanjassa harjoittelussa tämä kevät… Hän nauroi hyväntahtoisesti ja vastasi, että no, kyllä meilläkin on ihan mukavaa varmasti! Palmupuut vaihtui kauniiseen ankeaan helsinkiläiseen lähiöön. 😀

<3

Kuulumisia

Nyt on viikko elelty Suomessa ja yritetty saada ajatuksia kasaan. Toinen viikko vielä (karanteenia) jäljellä! Eihän senkään jälkeen elämä mitenkään normaaliksi palaa, mutta ainakin saa käydä kaupassa ja työharjoittelussa…Nyt jo nimittäin 2 viikkoa seiniä nähneenä alkaa jo kaivata muuta 😀

Tällä hetkellä tuntuu, että tuo kahden viikon Espanjan aika oli vain unta, ettei oltaisi edes lähdetty… Jotenkin outo olo, en osaa selittää sen tarkemmin. Eniten harmittaa miten paljon jäi kaikkea kokematta, mutta tälle nyt ei vaan mahda mitään. Ja meillä on kuitenkin asiat ihan hyvin, ollaan terveitä ja läheisetkin myös. Ihan hyvin sitä ollaan kaikki taas sopeuduttu ja täällä onneksi saa käydä edes ulkoilemassa. On ollut ihanaa pyöräillä ja lenkkeillä. Mukavaa myös, kun valoa on riittänyt ja ihan lämminkin ollut, vaikka aluksi tuntuikin kylmältä 😀

Yllättävän hankalaksi on muodostunut ruuan tilaaminen kotiin. Aluksi ajateltiin käyttää prisman kauppakassi palvelua, mutta toimitusajat venyivätkin parin viikon päähän. Muitakin samankaltaisia palveluita löydettiin, mutta joko ne olivat liian kalliita/huono valikoima/pitkät toimitusajat. Menevä murkinasta tilattiin kerran, heillä oli tarjouksena 10e ruuan toimitus kotiin (2 kassia + vaipat/wc-paprut). Oli kyllä kätevää, kun tein illalla tilauksen ja seuraavana päivänä kassit toimitettiin. Muuten miehen kaverit ovat tuoneet meille ruokaa ja äitini oli myös onneksi täyttänyt jääkaappia tullessamme takaisin (+ tuonut tulppaaneita). Kiitos teille vielä! <3

Panin tosiaan hihat heilumaan heti (tyypilliseen tapaani) ja maanantaina olikin jo opon tapaaminen puhelimitse. Saatiin tehtyä suunnitelmaa loppuvuodelle ja nyt näyttäisi siltä, ettei valmistuminen viivästyisi. Puhuinkin ed. postauksessa, että suoritan karanteenin jälkeen kotihoidon harjoittelun loppuun siellä palvelutalossa ja sen jälkeen mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelun teen tässä poikkeustilanteessa Seuren kautta keikkaa tehden (erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa). Normaalistihan tämä ei näin onnistuisi. Pakko kyllä kiittää Diakia ja opettajia asioiden hoidosta tämän tilanteen vuoksi! Tosi hyvin järjestetty asiat sieltä päin.

Vaihdon tilanne on nyt se, että yritetään lähteä uudestaan Espanjaan syyskuun puolessa välissä. Pääsemmekö lähtemään silloin, riippuu koronatilanteesta ja saanko hoidettua harjoittelupaikat itselleni. Toivon kyllä tosissaan, että pääsisimme, mutta liikaa en halua vielä innostua, etten pety sitten kovin… Olemme suunnitelleet, että menisimme samaan asuntoon asumaan, tykästyimme siihen niin. Tällä kertaa vaihto kestäisi vähemmän, ”vain” 2kk. Tämä siis miehen töiden vuoksi sekä pojan eskarin takia. Luulisin, että kesään mennessä tiedetään paremmin päästäänkö vai ei! Pakko jaksaa nyt vaan tätä epätietoisuutta kaiken suhteen.

Ajattelin jatkaa siis tätä blogia tulevaisuudessakin. Kirjoittaminen on ollut niin kivaa (!!) ja varmasti keksin juttuja, vaikka aluksi ajattelin ettei mitään kirjoitettavaa ole vaihdon peruuntumisen vuoksi.

<3

Paluu Suomeen

Tuntuu epätodelliselta kirjoittaa tätä. Matka josta olen unelmoinut vuosia ja suunnitellut vuoden, jäi vain 2 viikon mittaiseksi. Joudumme palaamaan sunnuntaina takaisin Suomeen. En olisi ikimaailmassa uskonut tälläistä tapahtuvan, eikä varmaan moni muukaan.

Alunperin ajattelimme, että jos harkkani peruuntuu, niin jäädään sitten vain lomailemaan. Mutta sitten koronavirus alkoi leviämään hurjaa vauhtia.

Espanjassa on tällä hetkellä Euroopan toiseksi pahin tilanne tartuntojen suhteen. Todennäköisesti ulkonaliikkumiskieltoa tullaan jatkamaan ja sairaalat tulee varmasti täyttymään.

Lisäksi hetken päästä voi olla mahdollisuus, että täältä ei pääse enää pois, jos Espanja sulkee ilmatilan kokonaan. Mitä sitten tekisimme?

Luin täällä Aurinkorannikoilla asuvasta suomalaisesta naisesta, joka oli saanut allergiakohtauksen ja ei ollut saanut apua soittaessaan hälytyskeskukseen, koska jonossa oli ollut yli 1000 ihmistä. Mitä jos näin tapahtuisi meille?

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi päätimme, että on aivan liian iso riski jäädä tänne. Aivan aluksi en ymmärtänyt kuinka vakavaksi tilanne on täällä mennyt (muualla tietty myös) enkä halunnut edes ajatella kotiinpaluuta. Ymmärsin kuitenkin nopeasti, että täältä on vain pakko lähteä.

Saimme onneksi lennot finnairilta Suomeen sunnuntaina ja lippujen hinnaksi tuli 1800e. Hieman eri luokkaa lippujen hinnat kuin tänne tullessa…Koulu onneksi tukee tässä tilanteessa olevia ja kustantaa 900e vaihdon peruuntumisesta aiheutuvista kuluista. Lisäksi apurahaa ei tarvitse maksaa takaisin.

Täällä muuten kaikki ihan hyvin. Karanteenissa oleminen on mennyt yllättävän nopeasti ja ollut helppoa. Näihin päiviin on riittänyt tekemistä ja tylsää ei ole tullut.

Ollaan mm. tehty lettuja, pelattu jalkapalloa, leikitty autoilla, rakennettu maja, katsottu netflixiä, kirjoitettu espanjaksi naapureille (lahjoitettiin junaliput) ja välillä käyty kaupassa sekä päivän kohokohta ollut tietty välillä roskien vienti 😀

Poikaa ei ole haitannut karanteenissa olo yhtään, hän on vain nauttinut kun kerrankin on ollut kunnolla aikaa olla yhdessä. Tyttö 2v on välillä huutanut ”haluu ulos!” ja osoitellut ulko-ovea, mutta muuten hänenkin kohdallaan kaikki sujunut ihan hyvin täällä sisätiloissa.

Onneksi löysin harjoittelupaikan eräästä palvelutalosta Helsingissä ja saan tehtyä täällä Espanjassa aloittamani kotihoidon harjoittelun loppuun. Suomeen tultuamme joudumme olemaan karanteenissa 2 viikkoa, joten aloitan siellä vasta huhtikuussa.

Toivon, että pääsisimme tänne takaisin uudestaan, viimeistään ensi keväänä. Tämä oli niin ihana asuinalue ja iso ikävä tulee varmasti. Paikka todella yllätti positiivisesti. Ilmatkin oli todella hyvät ja aurinko paistoi pilveettömältä taivaalta joka päivä.

Tällä hetkellä kuitenkin harmitus on kova ja tiedän, että se pahenee Suomeen tullessa. Yritän kuitenkin säilyä positiivisena ja ajatella, että pääsemme tänne joskus takaisin!

En tiedä vielä tämän blogin jatkosta. Tällä hetkellä tuntuu ettei kirjoitettavaa ole, mutta mistäs sitä tietää. Tämän postauksen kirjoitin muuten kännykällä, toivottavasti ei mennyt ihan pieleen! Mutta näihin tunnelmiin, ei tätä vaan usko vieläkään todeksi…

Tsemppiä kaikille näinä vaikeina aikoina.

<3

Viikon tunnelmat & dramaattinen loppu

Viikko alkoi ihanasti. Joka päivä, kun lähdin töihin, olin haltioissani kävellessäni ulkona ihania puistoja ja katuja pitkin. Harkkapaikkani kotihoidossa on ollut mukava: asiakkaille on täällä aikaa, koska heitä ei ole montaa. Asiakkaat on onneksi tosi kivoja, sekä työkaverit. Lämpöä on ollut päivisin n. 25 astetta ja iltaisin n. 13 astetta. Kelvannut kyllä meille!

Työpäivieni jälkeen on käyty usein syömässä jossain ravintolassa, kierrelty lähikaupungissa Fuengirolassa, seikkailtu eri puistoissa…Paljon on tullut askelia joka päivälle. Ollaan myös käytetty junaa, joka on ollut tosi kätevä liikkumiseen! Lapset on isänsä kanssa käynyt töissä ollessani mm. outlet-keskuksessa Plaza Mayorissa ja rannalla. Kaikille on maistunut hyvin uni öisin 😀

Viikonloppua kohden alkoi korona-uutisoinnit lisääntyä, kaupoista alkoi ruoka loppua ja koronavirustartunnat lisääntyä valtavasti. Kuitenkaan täällä Aurinkorannikoilla tartuntoja ei vielä ainakaan ole suuresti verrattuna esim. Madridiin. No sitten koulustani alkoi tulla viestejä ja puheluja, että aionko keskeyttää harjoittelun ja palata Suomeen… Ilmoitin, että en ole lähdössä täältä minnekkään. 😀

Noh… Nyt tilanne on se, että Espanjaan julistettiin eilen 15 päivän hälytystila ja tänään ulkonaliikkumiskielto, poistua saa ainoastaan esim. kauppaan, apteekkiin, vanhuksia/lapsia auttamaan.

Tänään siis ensimmäinen päivä, kun ollaan hengailtu vaan kotona. Onneksi on tuo jätti terassi, niin siellä on kiva touhuta lasten kanssa. Ja juuri puhuin esimieheni kanssa, joka kertoi, että ruokaa pitäisi saada tilattua kotiin.

Mutta me yritetään ottaa tämä kaikki positiivisin mielin, että kerrankin ei ole kiire mihinkään niinkuin normaalisti ja nautitaan yhdessäolosta. Ja täällä on ihan mukava olla karanteenissa, kun on upeat näkymät terassilta ja sää on loistava! Katsotaan olenko samaa mieltä viikon päästä 😀

Kotihoidon harjoittelun saan ehkä hoidettua erikoisjärjestelyillä, nähtäväksi nää miten tämä toinen harkka sitten…Mutta jos se ei onnistu, niin sitten me vaan lomaillaan täällä ja harjoittelu sitten siirtyy. Mutta parin viikon päästä ollaan viisaampia.

<3

Viimeiset 24h kuvina!

KLO 11-18:

Lapset mummolaan. Pakkausta ja siivoamista. Ruumaan meneviä laukkuja 4 kpl. Lasten matkalaukut oli helppo pakata, omat tuotti sitten enemmän pohdintaa…

KLO 19-22.40:

Kentällä. Lento oli myöhässä 1,5h. Aika meni kuitenkin äkkiä kahvilassa istuen, sekä leikkipaikalla leikkien ja lentokoneita tähystellen!

KLO 22.40-03.00:

Koneessa. Molemmat lapset nukkuivat ehkä 1,5-2h. Tuo BEDBOX on kyllä niin nerokas keksintö! http://www.lastentarvike.fi/kotisivu/bedbox-matkakumppani.html

KLO 3.00-5.00:

Saapuminen Malagaan! Taksilla uuteen kotiimme, jossa suomalainen pariskunta esitteli sen (upea!!) ja aamupalan (vai iltapalan?) syömistä. Nukkumaan koko konkkaronkka.

KLO 11-17:

Herätys ja kotimme terassilta maisemien ihailua…Ihanaa valoa ja lämpöä! <3 Käytiin syömässä ja tutustuttiin Benalmadenan kaupunkiin, joka vaikutti tosi kivalta. Paljon kivempi mitä osasin odottaa, monipuolinen ja paljon espanjalaisia, ei niinkään turisteja. Löydettiin hienoja lasten leikkipaikkoja ja jättimäinen puisto (Parque De La Paloma).

KLO 17-19:

Huoneessa oleskelua. Ei voi vieläkään käsittää, että täällä me vaan nyt asutaan! Meidän terassilta näkyy taloyhtiön uima-allas, vähän merta, köysiratahissi ja paikallinen tivoli…

KLO 19-20:

Iltalenkki ja kauppa. Tutustumista lähikujiin. En kestä tota vuorta ja auringonlaskua! Tuolla vuoristoradassa hengaili muutama riikinkukko… Hieman erikoista 😀

KLO 20-22:

Lasten iltatoimet ja tämän postauksen tekoa. Valmistautumista huomiseen ensimmäiseen harkkapäivään!

<3