Paluu Suomeen

Tuntuu epätodelliselta kirjoittaa tätä. Matka josta olen unelmoinut vuosia ja suunnitellut vuoden, jäi vain 2 viikon mittaiseksi. Joudumme palaamaan sunnuntaina takaisin Suomeen. En olisi ikimaailmassa uskonut tälläistä tapahtuvan, eikä varmaan moni muukaan.

Alunperin ajattelimme, että jos harkkani peruuntuu, niin jäädään sitten vain lomailemaan. Mutta sitten koronavirus alkoi leviämään hurjaa vauhtia.

Espanjassa on tällä hetkellä Euroopan toiseksi pahin tilanne tartuntojen suhteen. Todennäköisesti ulkonaliikkumiskieltoa tullaan jatkamaan ja sairaalat tulee varmasti täyttymään.

Lisäksi hetken päästä voi olla mahdollisuus, että täältä ei pääse enää pois, jos Espanja sulkee ilmatilan kokonaan. Mitä sitten tekisimme?

Luin täällä Aurinkorannikoilla asuvasta suomalaisesta naisesta, joka oli saanut allergiakohtauksen ja ei ollut saanut apua soittaessaan hälytyskeskukseen, koska jonossa oli ollut yli 1000 ihmistä. Mitä jos näin tapahtuisi meille?

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi päätimme, että on aivan liian iso riski jäädä tänne. Aivan aluksi en ymmärtänyt kuinka vakavaksi tilanne on täällä mennyt (muualla tietty myös) enkä halunnut edes ajatella kotiinpaluuta. Ymmärsin kuitenkin nopeasti, että täältä on vain pakko lähteä.

Saimme onneksi lennot finnairilta Suomeen sunnuntaina ja lippujen hinnaksi tuli 1800e. Hieman eri luokkaa lippujen hinnat kuin tänne tullessa…Koulu onneksi tukee tässä tilanteessa olevia ja kustantaa 900e vaihdon peruuntumisesta aiheutuvista kuluista. Lisäksi apurahaa ei tarvitse maksaa takaisin.

Täällä muuten kaikki ihan hyvin. Karanteenissa oleminen on mennyt yllättävän nopeasti ja ollut helppoa. Näihin päiviin on riittänyt tekemistä ja tylsää ei ole tullut.

Ollaan mm. tehty lettuja, pelattu jalkapalloa, leikitty autoilla, rakennettu maja, katsottu netflixiä, kirjoitettu espanjaksi naapureille (lahjoitettiin junaliput) ja välillä käyty kaupassa sekä päivän kohokohta ollut tietty välillä roskien vienti 😀

Poikaa ei ole haitannut karanteenissa olo yhtään, hän on vain nauttinut kun kerrankin on ollut kunnolla aikaa olla yhdessä. Tyttö 2v on välillä huutanut ”haluu ulos!” ja osoitellut ulko-ovea, mutta muuten hänenkin kohdallaan kaikki sujunut ihan hyvin täällä sisätiloissa.

Onneksi löysin harjoittelupaikan eräästä palvelutalosta Helsingissä ja saan tehtyä täällä Espanjassa aloittamani kotihoidon harjoittelun loppuun. Suomeen tultuamme joudumme olemaan karanteenissa 2 viikkoa, joten aloitan siellä vasta huhtikuussa.

Toivon, että pääsisimme tänne takaisin uudestaan, viimeistään ensi keväänä. Tämä oli niin ihana asuinalue ja iso ikävä tulee varmasti. Paikka todella yllätti positiivisesti. Ilmatkin oli todella hyvät ja aurinko paistoi pilveettömältä taivaalta joka päivä.

Tällä hetkellä kuitenkin harmitus on kova ja tiedän, että se pahenee Suomeen tullessa. Yritän kuitenkin säilyä positiivisena ja ajatella, että pääsemme tänne joskus takaisin!

En tiedä vielä tämän blogin jatkosta. Tällä hetkellä tuntuu ettei kirjoitettavaa ole, mutta mistäs sitä tietää. Tämän postauksen kirjoitin muuten kännykällä, toivottavasti ei mennyt ihan pieleen! Mutta näihin tunnelmiin, ei tätä vaan usko vieläkään todeksi…

Tsemppiä kaikille näinä vaikeina aikoina.

<3

Viikon tunnelmat & dramaattinen loppu

Viikko alkoi ihanasti. Joka päivä, kun lähdin töihin, olin haltioissani kävellessäni ulkona ihania puistoja ja katuja pitkin. Harkkapaikkani kotihoidossa on ollut mukava: asiakkaille on täällä aikaa, koska heitä ei ole montaa. Asiakkaat on onneksi tosi kivoja, sekä työkaverit. Lämpöä on ollut päivisin n. 25 astetta ja iltaisin n. 13 astetta. Kelvannut kyllä meille!

Työpäivieni jälkeen on käyty usein syömässä jossain ravintolassa, kierrelty lähikaupungissa Fuengirolassa, seikkailtu eri puistoissa…Paljon on tullut askelia joka päivälle. Ollaan myös käytetty junaa, joka on ollut tosi kätevä liikkumiseen! Lapset on isänsä kanssa käynyt töissä ollessani mm. outlet-keskuksessa Plaza Mayorissa ja rannalla. Kaikille on maistunut hyvin uni öisin 😀

Viikonloppua kohden alkoi korona-uutisoinnit lisääntyä, kaupoista alkoi ruoka loppua ja koronavirustartunnat lisääntyä valtavasti. Kuitenkaan täällä Aurinkorannikoilla tartuntoja ei vielä ainakaan ole suuresti verrattuna esim. Madridiin. No sitten koulustani alkoi tulla viestejä ja puheluja, että aionko keskeyttää harjoittelun ja palata Suomeen… Ilmoitin, että en ole lähdössä täältä minnekkään. 😀

Noh… Nyt tilanne on se, että Espanjaan julistettiin eilen 15 päivän hälytystila ja tänään ulkonaliikkumiskielto, poistua saa ainoastaan esim. kauppaan, apteekkiin, vanhuksia/lapsia auttamaan.

Tänään siis ensimmäinen päivä, kun ollaan hengailtu vaan kotona. Onneksi on tuo jätti terassi, niin siellä on kiva touhuta lasten kanssa. Ja juuri puhuin esimieheni kanssa, joka kertoi, että ruokaa pitäisi saada tilattua kotiin.

Mutta me yritetään ottaa tämä kaikki positiivisin mielin, että kerrankin ei ole kiire mihinkään niinkuin normaalisti ja nautitaan yhdessäolosta. Ja täällä on ihan mukava olla karanteenissa, kun on upeat näkymät terassilta ja sää on loistava! Katsotaan olenko samaa mieltä viikon päästä 😀

Kotihoidon harjoittelun saan ehkä hoidettua erikoisjärjestelyillä, nähtäväksi nää miten tämä toinen harkka sitten…Mutta jos se ei onnistu, niin sitten me vaan lomaillaan täällä ja harjoittelu sitten siirtyy. Mutta parin viikon päästä ollaan viisaampia.

<3

Viimeiset 24h kuvina!

KLO 11-18:

Lapset mummolaan. Pakkausta ja siivoamista. Ruumaan meneviä laukkuja 4 kpl. Lasten matkalaukut oli helppo pakata, omat tuotti sitten enemmän pohdintaa…

KLO 19-22.40:

Kentällä. Lento oli myöhässä 1,5h. Aika meni kuitenkin äkkiä kahvilassa istuen, sekä leikkipaikalla leikkien ja lentokoneita tähystellen!

KLO 22.40-03.00:

Koneessa. Molemmat lapset nukkuivat ehkä 1,5-2h. Tuo BEDBOX on kyllä niin nerokas keksintö! http://www.lastentarvike.fi/kotisivu/bedbox-matkakumppani.html

KLO 3.00-5.00:

Saapuminen Malagaan! Taksilla uuteen kotiimme, jossa suomalainen pariskunta esitteli sen (upea!!) ja aamupalan (vai iltapalan?) syömistä. Nukkumaan koko konkkaronkka.

KLO 11-17:

Herätys ja kotimme terassilta maisemien ihailua…Ihanaa valoa ja lämpöä! <3 Käytiin syömässä ja tutustuttiin Benalmadenan kaupunkiin, joka vaikutti tosi kivalta. Paljon kivempi mitä osasin odottaa, monipuolinen ja paljon espanjalaisia, ei niinkään turisteja. Löydettiin hienoja lasten leikkipaikkoja ja jättimäinen puisto (Parque De La Paloma).

KLO 17-19:

Huoneessa oleskelua. Ei voi vieläkään käsittää, että täällä me vaan nyt asutaan! Meidän terassilta näkyy taloyhtiön uima-allas, vähän merta, köysiratahissi ja paikallinen tivoli…

KLO 19-20:

Iltalenkki ja kauppa. Tutustumista lähikujiin. En kestä tota vuorta ja auringonlaskua! Tuolla vuoristoradassa hengaili muutama riikinkukko… Hieman erikoista 😀

KLO 20-22:

Lasten iltatoimet ja tämän postauksen tekoa. Valmistautumista huomiseen ensimmäiseen harkkapäivään!

<3

Työharjoittelu ulkomailla – käytännön järjestelyt

Moni on kysellyt, että miten ollaan mahdollistettu ulkomaille lähtö näin pitkäksi aikaa perheenä ja vieläpä opiskelijatuloilla (miehenikin oli vähän aikaa sitten opiskelija, valmistui joulukuussa). Joten tässä postauksessa avaan vähän asiaa 🙂

Mieheni on hoitovapaalla kesäkuuhun saakka, joten hänen ei tarvinnut mitään järjestelyjä tehdä töiden suhteen. Itse olen opintovapaalla. Poika aloittaa eskarin vasta elokuussa, joten ei tarvinnut tehdä mitään loma-anomuksia ym. Tyttö ei ole vielä päivähoidossa.

Sitten mennään hintoihin. Aloitetaan vaikkapa lennoista. Neljältä hengeltä meno-paluu oli norwegianilta 795e (black friday tarjous). Aika halvalla saatiin, ei kaatanut budjettia.

Vuokra-asuntomme Aurinkorannikoilla on 850e/kk + sähkö. Lisäksi maksoimme välityspalkkion, muistaakseni 300e.

Oman kodin asuntolainat laitamme tauolle. Maksamme vain korkoja reissun ajalta. Olisimme tietenkin voineet laittaa asunnon myös vuokralle, mutta emme halunneet (pitkä stoori). Reissussa olemme hieman alle 3kk, joten maistraattiin ei tarvinnut tehdä ilmoitusta.

Saamme samat tuet tietenkin Espanjaan mitä Suomeenkin. Tässä alla listattuna mitä tuloja saamme:

  • Aikuiskoulutustuki
  • Kodinhoidontuki
  • Asumistuki
  • Yhdeltä kuukaudelta opintotuki
  • Lapsilisät

+ Lisäksi keikkatyöstä kerryttämäni palkan maaliskuussa, sekä apurahan mistä mainitsinkin edellisessä postauksessa. Meillä on myös säästössä jonkun verran rahaa. Työharjoitteluista en saa palkkaa.

Espanjassa ruoka ym. on edullisempaa, joten tullaan pärjäämään varmasti jopa paremmin taloudellisesti, kuin täällä Suomessa. Voisin Espanjassa listata meidän menoja joku viikko. Saisi vähän osviittaa siitä paljon siellä rahaa menee ja mitä esim. ruokaostokset maksaa Suomeen verrattuna.

Mielestäni opiskelija-/lapsiperheen on siis aika helppo järjestää 3 kuukauden reissu Espanjaan. Varsinkin silloin, jos lapset ovat alle kouluikäisiä. On kyllä muuten uskomatonta, miten hyvin Kela tukee Suomessa lapsi- ja opiskelijaperheitä. Itse olen ainakin kiitollinen.

Suosittelen siis ehdottomasti harkitsemaan työharjoittelua ulkomailla, vaikka olisikin perheellinen. Jonkin verran pitää tietty nähdä vaivaa, mutta se palkitsee myöhemmin 🙂 <3