Harkka vihdoin ohi!

Tulikin näköjään parin viikon tauko täällä kirjoitteluun, menipä äkkiä! Harkka palvelutalossa on nyt ohi (loppui viime sunnuntaina) mikä on ihan kiva… Kyllä nuo harjoittelut aina vähän raskaalle tuntuu, vaikka tuokin tuttua työtä oli. Kaikki meni hyvin, sain hyvää palautetta, tutustuin kivoihin työkavereihin ja asukkaatkin olivat kyllä aivan mahtavia! Keikkarina jatkan kyseisessä paikassa.

Aloitin jo toisen harkan maanantaina, jonka teen palkallisena seuren kautta. Ensimmäinen vuoro oli Malmin sairaalassa, sisätautien osastolla. Kerran aiemmin olen ollut samalla osastolla, mutta siitä oli jo hetki aikaa. Oli kyllä mukava vastaanotto taas! Kiire kyllä oli ja 8 h aikana ehdin pitämään vain n. 20 min ruokatauon. Nyt seuraavina viikkoina keikkoja on sovittu myös Töölön sairaalaan.

Tässä keikkaa tehdessä eri sairaaloissa on kyllä hahmottunut jo kuva etten voisi mennä vakituiseksi niihin työskentelemään valmistuttuani. Keikkaa voisin tehdä välillä, mutta en vakituisena vuodesta toiseen… Työ on mukavaa, mutta hoitajia on aivan liian vähän vuorossa ja joka päivä on aivan tajuton kiire… Palkkaus on aivan liian pientä työn vastuullisuuteen nähden. Mutta saapi nähdä, ehkä sitä löytääkin itsensä ensi vuonna sieltä vakituisena työntekijänä 😀 En siis sano ei koskaan, mutta pidän kyllä hyvin epätodennäköisenä sitä

Seuraavina viikkoina onkin siis tiedossa keikkailua, muutaman kurssin suorittamista ja opparin suunnitelman tekoa, sekä esittäminen. Vaihdettiin oppari aihetta ja uusi aihe liittyy tähän koronatilanteeseen ja se on toiminnallinen opinnäytetyö. Katsotaan mitä siitä tulee!

Lempparijuttuja viime aikoina on ollut lastenhoidon opinnot (mm. synnytysjuttuja ja vastasyntyneen hoitoa), pitkät pyöräilylenkit, äitini pihalla hengailu lasten kanssa (trampoliini) & lämmeneet ilmat… Paljon olenkin tehnyt hommia meidän partsin riippumatossa <3

Innostuinkin niin paljon noista lastenhoitotyön kursseista, että päätin vaihtaa syventävät opinnot perhetyöhön (alunperin kriittisesti sairaan hoitotyö)! Ihanaa opiskella asioita, jotka kiinnostaa paljon ja joihin jaksaa keskittyä. Onneksi sairaanhoitajana voi nykyään tehdä töitä myös muualla mihin alunperin on syventynyt. Sopii tälläiselle vaihtelunhaluiselle 🙂

Suoritin muuten viimeisen lääkelaskenta kurssin hiljattain. Kursseja oli yhteensä 5 ja kaikissa oli lopuksi teoria-/lääkelaskutentti. Lääkelaskuja oli aina 5 kpl ja yksikään ei saanut mennä väärin. En voi uskoa, että minä joka olin niin surkea matskussa aikoinaan, niin sain kaikki lääkelaskut aina ekalla läpi! Ja ensimmäinen tentti vielä ilman laskinta. Piti opetella jakokulmat ja kaikki…Huhuh.

<3

Taas karanteenissa

Jep. Kuten otsikko sen kertookin, niin täällä taas ollaan… Harkkapaikkani osastonhoitaja soitti eilen ja kertoi minun joutuvan korona-altistuksen vuoksi karanteeniin ja töihin saan palata vasta 28.4. Harkkaa olisi ollut enää 5 päivää jäljellä! No ei auta, toivotaan ettei mitään oireita tule ja pääsen jatkamaan harkkaa pian. Hyvä puoli tässä on se, että saan rauhassa tehdä koulujuttuja ja lukea tentteihin + tietty viettää aikaa perheen kanssa (sitä osaa taas arvostaa enemmän parin harkkaviikon jälkeen)

Olen miettinyt myös tätä blogia ja olen ajatellut, että jotain muutoksia haluaisin tehdä. Ehkä kirjoittaa myös muistakin aiheista kuin sairaanhoitajaopinnoista.. Jotenkin haluaisin tätä kehittää ja muokata, mutta voi olla, että kunnolla vasta ensi vuonna valmistuttuani. Nyt aika on niin kortilla, vaikka karanteenissa tällä hetkellä olenkin 😀

Kirjoittaminen on välillä vaikeaa, koska pitää muistaa samalla hoitotyön salassapito-/ ja vaitiolovelvollisuus ja oman yksityisyyteni varjelu. Tämän takia tuntuu, että jotkin kirjoittamani asiat jäävät ”tönköksi” – sitä en sitten tiedä välittyykö se lukijoille. Myös monet asiat jäävät kirjoittamatta edellä mainittujen syiden takia. Pääosin kirjoittaminen on kuitenkin ollut helppoa ja mukavaa. Onneksi tämän uskalsin pari kuukautta sitten aloittaa!

No niin, hetki sitten ihana 2v pikkutyttöni heräsi ja kömpi syliini tähän olkkarin sohvalle missä kirjoittelen. Hetken hän on tässä jo viihtynyt, mutta nyt hän sanoi topakasti; ”mulla on nälkä!”. Joten ei muuta kun keittiöön ja uutta päivää aloittelemaan <3

PS. Olisi kiva saada kommenttia ja kuulla miten tässä poikkeustilanteessa arki on muilla sujunut? Oletko ollut karanteenissa? Oletko myös hoitoalalla?

Viikko karanteenin jälkeen

Huhhuh! Nyt vasta pääsin kirjoittelemaan kiireisen viikon jälkeen. Tosiaan eka viikko takana harjoittelua ja 2 viikkoa edessä. Harkassa on ollut ihan kivaa, varsinkin tuon pitkän karanteenin jälkeen. Mukava vastaanotto ollut työkavereiden ja osastonhoitajan osalta.

Tämä poikkeustilanne kuitenkin vaikuttanut työskentelyyn, esim. ohjaajani on karanteenissa, niin olen ollut lähihoitajien kanssa ja hoitanut paljon asukkaita yksin. Heti ensimmäisenä päivänä sovittiin osastonhoitajan kanssa, että tulen tekemään vuoroja myös palkallisena lähihoitajana. Näistä syistä en ole päässyt tututumaan sairaanhoitajan työnkuvaan osastolla. Ei nämä järjestelyt ole haitanneet, koska ymmärrän tämän erikoisen tilanteen ja onneksi harjoitteluja on vielä paljon jäljellä mistä oppii enemmän.

Nauratti muuten, kun yksi hoitaja sanoi ettei miellä minua yhtään opiskelijaksi, vaan ihan työntekijäksi 😀 Hän siis laski osastolla olevia opiskelijoita, eikä ottanut minua laskuihinsa mukaan ollenkaan, minkä jälkeen huomautin, että ”hei! minäkin olen opiskelija!”

Olen työskennellyt aiemmin muistisairaiden kanssa ja taas on tämän viikon jälkeen muistunut mieleen kuinka rankkaa työ on henkisesti. Selität työpäivän aikana useaan otteeseen samat asiat asukkaalle tai joudut kuuntelemaan asiatonta puhetta. He saattavat lyödä, potkia tai sylkeä päälle, jopa heittää ulostetta päällesi. Toisaalta päivissä on paljon myös ihania hetkiä, esim. kun saat jonkun ahdistuneen asukkaan rauhoitettua päiväunille tai saat kuulla paljon kiitosta. Yksikin asukas oli niin kiitollinen antamastani hoidosta, että liikuttuen kiitti ja sanoi ”olet kyllä niin kiltti tyttö”. <3 Ilman näitä hetkiä tälläistä työtä ei jaksaisi tehdä.

Kyllä taas olen miettinyt, miten hoitajien palkkaus on niin väärällä tasolla. Ja varsinkin tässä pandemiatilanteessa; mitään bonuksia ei tule, vaan pitää siirtää kesälomia, pitää tulla vapailta töihin, pitää joustaa ja jäädä aamuvuorosta iltavuoroon, koska työkaveri on kipeänä. Tähän pitää tulla muutos! Kohta alalta lähtee paljon ihmisiä uupumuksen vuoksi ja sitten ollaan pulassa.

No, mutta olen kuitenkin kiitollinen, että opinnot etenee ja harjoittelupaikka on mukava. Palvelutalo on lähellä meitä, niin olen pyöräillyt joka päivä työmatkat. Ai vitsit miten hyvää on tehnyt! Teen nyt samaa aikaa pari verkkokurssia, niin saan syksylle vähän helpotusta opintoihin. Kesällä suoritan myös pari kurssia, ruotsin ja yhden syventävän. Innolla odotellen ruotsin suullista koetta 😀

Tällä hetkellä stressaa jonkin verran opinnäytetyö. Ollaan odotettu vastausta yhteistyökumppanilta jo kohta 2 viikkoa. Ilman heitä ei saada projektia käynnistymään, koska tarvitsemme vastauksen opparin aiheeseen liittyvään asiaan. Olisi kiva saada sitäkin aluille ja päästä kirjoittelemaan. Tavoitteena on saada se valmiiksi ensi keväänä.

Lapsille kuuluu hyvää, esikoisen 6-v synttäreitä vietettiin karanteenissa viime viikonloppuna. Syötiin kakkua, herkulteltiin ja katsottiin elokuvaa. Ei häntä yhtään haitannut, vaikka kavereita ei ollut. Hän sai lahjaksi potkulaudan, rahaa ja oman puhelimen. Hän osaa jo lukea/ kirjoittaa, niin on kiva kun pystyy lähettelemään whatsapissa viestejä mammalle <3 Pakko sanoa, että on se jotenkin outoa kun noin pienellä on puhelin. Itse sain ensimmäiseni vasta 4. luokalla. Onneksi poika ei ole mitenkään roikkunut puhelimella, joinain päivinä käyttänyt sitä ehkä 1/2 tuntia ja joinain päivinä ei ollenkaan. Katsotaan tilannetta sitten ensi vuonna uudestaan! 😀

Sellaista siis tänne kuuluu.

<3

Työhistoriani & harjoittelut sairaanhoitajaopinnoissa

VUODET 2006-2020:

  • Ensimmäinen työpaikkani 14-vuotiaana oli n. kuukauden pesti puhelinmyyjänä! Pääsin paikkaan silloisen poikaystäväni kautta ja myös yksi kaverini oli töissä siellä samanaikaisesti. Myytiin puhelinliittymiä. Voi että mitä muistoja ja miten nuori sitä onkaan ollut (nyt olenkin niin vanha) 😀

  • 15-vuotiaana hoidin yhden kesän ajan päiväkoti-ikäisiä lapsia eräässä perheessä. Työpäivät oli muistaakseni vain parin tunnin mittaisia, mm. hain heidät päiväkodista ja laitoin välipalaa…Kiva kesäduuni tuon ikäiselle.

  • 16-vuotiaana aloitin Invalidiliitolla, keikka-/kesätyöntekijänä. Täällä viihdyin muutaman vuoden ja oli siis ensimmäinen kunnollinen hoitoalan työpaikkani.

  • 19-vuotiaana sain vakituisen työpaikan yksityisestä palvelutalosta muistisairaiden osastolta. Tämä oli tosi raskas paikka, niin henkisesti kuin fyysisesti. Mutta opettavainen kyllä kaikinpuolin.

  • 20-vuotiaana menin nykyiseen työpaikkaani asumispalveluyksikköön, joka tarjoaa tehostettua palveluasumista aivovammaisille/liikuntavammaisille asiakkaille (opintovapaalla nyt)

  • Alkuvuodesta aloitin keikkailun Seurella, erikoissairaanhoidossa (myös perusterveydenhuollossa tämän kuun lopusta alkaen)

SAIRAANHOITAJAOPINNOISSA TEHDYT HARJOITTELUT: (päivitän listaa sitä myöten, kun näitä tulee lisää!)

  • HAR1/ Hoitotyön perusharjoittelu: (Hyväksiluettu)
  • HAR2/ Toimintakyvyn tukeminen ja ohjaus: Kinaporin seniorikeskus, ryhmäkoti Vellamo
  • HAR3/ Aikuisten hoitotyön kliininen harjoittelu 1: Oulunkylän kuntoutuskeskus, osasto 3A
  • HAR3/ Aikuisten hoitotyön kliininen harjoittelu 2: Kirurginen sairaala, korva-, nenä- ja kurkkutautien päiväkirurgia

Kaikki harjoittelupaikat ovat olleet tosi kivoja ja yllättäneet positiivisesti! Kaikissa on ollut myös hyvä vastaanotto ja opiskelijat otettu hyvin huomioon. Tämä ei ole todellakaan itsestäänselvyys; kauhutarinoita olen kuullut luokkalaisiltani sekä huonot muistot on myös itsellä lähihoitajaopintojen ajalta joistain harkoista…

On kyllä tosi ihanaa ja mielenkiintoista päästä kiertelemään eri paikkoja opiskelijan roolissa! Näin saa ideaa missä kiinnostaisi mahdollisesti tulevaisuudessa työskennellä ja oppii asioita monista osa-alueista. Toivon, että tulevat harkat ovat yhtä onnistuneita kun edellisetkin. Palaan asiaan ensi viikolla, kun olen aloittanut siellä palvelutalossa!

Pakko kertoa vielä, että soittaessani kyseisen paikan esimiehelle, hän kyseli mitä harjoittelua olen tekemässä/ muita käytännön asioita. Mainitsin lopuksi, että tarkoitus oli kyllä olla Espanjassa harjoittelussa tämä kevät… Hän nauroi hyväntahtoisesti ja vastasi, että no, kyllä meilläkin on ihan mukavaa varmasti! Palmupuut vaihtui kauniiseen ankeaan helsinkiläiseen lähiöön. 😀

<3

Kuulumisia

Nyt on viikko elelty Suomessa ja yritetty saada ajatuksia kasaan. Toinen viikko vielä (karanteenia) jäljellä! Eihän senkään jälkeen elämä mitenkään normaaliksi palaa, mutta ainakin saa käydä kaupassa ja työharjoittelussa…Nyt jo nimittäin 2 viikkoa seiniä nähneenä alkaa jo kaivata muuta 😀

Tällä hetkellä tuntuu, että tuo kahden viikon Espanjan aika oli vain unta, ettei oltaisi edes lähdetty… Jotenkin outo olo, en osaa selittää sen tarkemmin. Eniten harmittaa miten paljon jäi kaikkea kokematta, mutta tälle nyt ei vaan mahda mitään. Ja meillä on kuitenkin asiat ihan hyvin, ollaan terveitä ja läheisetkin myös. Ihan hyvin sitä ollaan kaikki taas sopeuduttu ja täällä onneksi saa käydä edes ulkoilemassa. On ollut ihanaa pyöräillä ja lenkkeillä. Mukavaa myös, kun valoa on riittänyt ja ihan lämminkin ollut, vaikka aluksi tuntuikin kylmältä 😀

Yllättävän hankalaksi on muodostunut ruuan tilaaminen kotiin. Aluksi ajateltiin käyttää prisman kauppakassi palvelua, mutta toimitusajat venyivätkin parin viikon päähän. Muitakin samankaltaisia palveluita löydettiin, mutta joko ne olivat liian kalliita/huono valikoima/pitkät toimitusajat. Menevä murkinasta tilattiin kerran, heillä oli tarjouksena 10e ruuan toimitus kotiin (2 kassia + vaipat/wc-paprut). Oli kyllä kätevää, kun tein illalla tilauksen ja seuraavana päivänä kassit toimitettiin. Muuten miehen kaverit ovat tuoneet meille ruokaa ja äitini oli myös onneksi täyttänyt jääkaappia tullessamme takaisin (+ tuonut tulppaaneita). Kiitos teille vielä! <3

Panin tosiaan hihat heilumaan heti (tyypilliseen tapaani) ja maanantaina olikin jo opon tapaaminen puhelimitse. Saatiin tehtyä suunnitelmaa loppuvuodelle ja nyt näyttäisi siltä, ettei valmistuminen viivästyisi. Puhuinkin ed. postauksessa, että suoritan karanteenin jälkeen kotihoidon harjoittelun loppuun siellä palvelutalossa ja sen jälkeen mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelun teen tässä poikkeustilanteessa Seuren kautta keikkaa tehden (erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa). Normaalistihan tämä ei näin onnistuisi. Pakko kyllä kiittää Diakia ja opettajia asioiden hoidosta tämän tilanteen vuoksi! Tosi hyvin järjestetty asiat sieltä päin.

Vaihdon tilanne on nyt se, että yritetään lähteä uudestaan Espanjaan syyskuun puolessa välissä. Pääsemmekö lähtemään silloin, riippuu koronatilanteesta ja saanko hoidettua harjoittelupaikat itselleni. Toivon kyllä tosissaan, että pääsisimme, mutta liikaa en halua vielä innostua, etten pety sitten kovin… Olemme suunnitelleet, että menisimme samaan asuntoon asumaan, tykästyimme siihen niin. Tällä kertaa vaihto kestäisi vähemmän, ”vain” 2kk. Tämä siis miehen töiden vuoksi sekä pojan eskarin takia. Luulisin, että kesään mennessä tiedetään paremmin päästäänkö vai ei! Pakko jaksaa nyt vaan tätä epätietoisuutta kaiken suhteen.

Ajattelin jatkaa siis tätä blogia tulevaisuudessakin. Kirjoittaminen on ollut niin kivaa (!!) ja varmasti keksin juttuja, vaikka aluksi ajattelin ettei mitään kirjoitettavaa ole vaihdon peruuntumisen vuoksi.

<3

Diak kokemuksia

Kerroin jo aiemmin, että olen lähihoitaja aiemmalta koulutukseltani. Tämä oli hyvä asia ajatellen sairaanhoitajaopintoja Diakissa. Nimittäin sain lähihoitajataustan vuoksi hyväksiluettua kursseja n. 15op edestä. Se siis tarkoittaa sitä, että viime vuonna koulun alkaessa tein muutamista kursseista verkkotentit ja läpi päästyäni sain hyväksytty -merkinnän HOPS:iin, eli kurssi oli näin suoritettu.

Joihinkin kursseihin taas piti tehdä eAHOT-hakemus = perustella miksi hakee hyväksilukua, mitä osaamista on ja mistä osaaminen on tullut. Itse hain ahottia esim. vammaisuus -kurssista, koska omaan niin pitkän työkokemuksen tästä asiakasryhmästä. Jotkut luokkalaisistani hakivat hyväksilukua esim. vanhuus tai mielenterveys- ja päihteet kursseista, koska heillä oli taas tältä puolelta enemmän kokemusta.

Sain myös ensimmäisen harjoittelun (5op) hyväksiluettua ja toisesta harjoittelusta hain osittais-ahottia. Tämä tarkoittaa sitä, että tein harjoittelusta vain puolet. Osa luokkalaisistani (lähihoitajataustaisia) hakivat hyväksilukua koko 2. harjoittelulle.

Itse halusin mennä harjoitteluun kertaamaan ”kädentaitoja”, koska olin ollut äitiyslomalla ja työkokemukseni on enemmän sosiaalipuolelta. Mutta periaatteessa olisin voinut saada tämänkin harkan myös kokonaan hyväksiluettua.

Siispä opintojeni suunniteltu kesto on ainoastaan 2,5 vuotta hyväksilukujen vuoksi! Kannatti siis olla viime keväänä ahkera ja tehdä noita hakemuksia ja testejä…

Tässä vielä omat plussat ja miinukset koulusta (Helsingin-kampus):

+ Suurin osa opettajista tosi ihania ja ammattitaitoisia

+ Uusi v. 2015 valmistunut koulu ja monipuoliset, hienot tilat

+ Yksi kerros varattu kokonaan hiljaiselle työskentelylle

+ Läppärin saa lainaan kirjastosta kätevästi

+ Keskeinen, hyvä sijainti

+ Hyvä ruoka 😀

+ Lähihoitajatausta huomioidaan

– Välillä pitkät jonot ruokalaan sekä astioiden palautuspisteelle (huonosti suunniteltu). Tämä oikeasti välillä ärsyttää, koska tauosta menee suurin osa tähän.

Ehkä jotkut kurssit vähän turhia tai jotkut kurssit verkko-opintoina vaikka pitäisi olla mielestäni mielummin lähiopetuksena koululla

Liian vähän aikaa käytännön harjoitteluun (esim. kanylointi)

Voin kyllä erittäin lämpimästi suositella koulua vaikka muutama miinus tuossa listalla onkin. Noita kädentaitoja onneksi saa harkoissa sitten harjoiteltua enemmän 🙂

https://www.diak.fi/hakeminen/koulutukset/amk/sairaanhoitaja/

<3

Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi

Valmistuin tosiaan lähihoitajaksi vuonna 2010. Jos joku olisi kertonut silloin, että 10 vuoden päästä opiskelen sairaanhoitajaksi, en olisi uskonut, en ikinä! Oikeastaan olin pitkään varma, etten enää kouluttautuisi enempää. Halusin vain tehdä töitä, enkä istua koulunpenkillä.

Olen huomannut, että lähihoitajan ammatti ei ole kovin arvostettu joidenkin mielestä. Tarkoitan tällä sitä, että jos olen kertonut ammatistani, kommentit eivät ole olleet esim. ”teet hienoa ja arvokasta työtä”, vaan pikemmiten laatua: ”se on hyvä pohjakoulutus, milloin lähdet lukemaan lisää?”. Muistan kauan sitten erään ystäväni tutun ihmetelleen, että miten on mahdollista, että aiot jäädä vain lähihoitajaksi?

Tuollaiset edellä mainitsemani kommentit eivät varmasti tunnu kivalta kenestäkään. Eivät kaikki halua edetä tai opiskella lisää, ei siinä ole mielestäni mitään erikoista. Ihminen voi olla tyytyväinen työssään lähihoitajana.

Kuva otettu valmistujaisjuhlistani kesäkuussa -10. Kulmakarvat olivat näköjään jonnekkin pudonneet… 😀

Aloin itse kuitenkin jossain kohti miettimään jatkokouluttautumista. Olin ollut pitkään samassa työpaikassa, ja kaipasin jotain uutta. Tajusin, että lähihoitajana en voisi päästä sellaisiin töihin, mihin oikeasti haluisin. Pakko myöntää, että ensin harkitsin tradenomikoulutusta, mutta tulin kuitenkin äkkiä siihen tulokseen, että ei ole oma juttuni…

Sitten keksin sosionomikoulutuksen ja hainkin kouluun vuonna 2016, mutta en päässyt (ja onneksi niin!). Jäin odottamaan tytärtämme vuonna 2017 ja opiskeluhaaveet jäivät hetkeksi unholaan. Tyttären ollessa muutaman kuukauden ikäinen luin sairaanhoitajan ammatista. Tajusin, että sairaanhoitaja voi olla vaikka missä töissä, ja innostuin! Vain muutamana esimerkkinä työpaikoista:

  • ensikoti
  • järjestöt
  • lastenkoti
  • vastaanottokeskus

Aiemmin olin jostain syystä mieltänyt, että sairaanhoitajat työskentelevät lähinnä sairaaloissa (en tiedä miksi oli tälläinen käsitys). Voisinkin kirjoittaa erikseen postauksen sairaanhoitajan ammatin hyvistä puolista ja työmahdollisuuksista.

Hain kuitenkin terveydenhoitajaksi Laureaan yhteishaussa syksyllä 2018. Hakulomakkeessa vasta kolmas toive oli Diak, sairaanhoitaja. Ajattelin, että terveydenhoitajana olisi laajempi työkuva ja totta se tietenkin on. En kuitenkaan päässyt ensimmäisiin hakutoiveisiini Laureaan, vaan varasijoilta Diakkiin sairaanhoitajaksi. Ei oikeastaan harmittanut yhtään, vaan olin pelkästään todella iloinen/ylpeä, että pääsin ylipäätään kouluun!

Aluksi koulun alkaessa mietin hakevani vielä lisäpätevyyden terveydenhoitajaksi, mutta nyt en ole enää ihan varma. Tarkoitus on ainakin alkuun tehdä töitä valmistumisen jälkeen, mutta ehkä jossain vaiheessa voisi sitten taas kouluttautua lisää! Hoidetaan tämä yksi koulu nyt ensin alta pois 😀

Tämän postauksen alkukappaleeseen viitaten, olen kyllä ensimmäistä kertaa elämässäni tykännyt ihan hirveästi opiskella ja istua koulunpenkillä! Tietenkin hetkittäisiä epätoivon tuntemuksia ollut, etenkin opintojen alussa, mutta pääosin ollut ihanaa vaihtelua olla koulussa. Diakissa on tosi kiva, kun lähihoitajana saa paljon hyväksiluettua kursseja/harjoitteluja. Olen kuullut, että muissa kouluissa saa vain ensimmäisen harkan hyväksiluetuksi.

Tässä oli siis oma tarinani matkastani lähihoitajasta sairaanhoitajaksi. Ettei postaus mene liian pitkäksi, voisin jatkaa toiste lisää mm. Diakissa opiskelusta, sekä mihin haluaisin töihin tulevaisuudessa.

<3

Diak vaihtoprosessi kokemuksia

Aloin haaveilemaan vaihtoon lähdöstä jo ennen kuin olin edes päässyt kouluun. Heti sitten koulun alkaessa varmistin opolta työharjoittelun ulkomailla onnistuvan kohdallani ja täytin vaihtohakemuksen. Kriiteereitä on jonkin verran, mm. rästiopintoja ei saa olla, sekä pitää olla riittävä kielitaito.

Heti alkuun oli tietenkin selvää, että mieheni ja lapset lähtevät mukaan. Tämän takia valitsimme kohteeksi Espanjan, koska 3kk pienten lasten kanssa esim. Tansaniassa olisi meille ollut vähän liian extremeä.

Kävin sitten hakemuksen täytettyäni haastattelussa vaihtokoordinaattorilla (haastattelu oli suomeksi, mutta olen kuullut muilta, että välillä on saattanut kysyä englanniksi jotain). Haastattelussa selvitettiin mm. motivaatiota, tavoitteita ja kielitaitoa. Pian haastattelun jälkeen sain tietää, että minut on hyväksytty vaihtoon!

Tämän jälkeen aloin etsimään itselleni harkkapaikkaa (toisen harjoittelupaikan järjesti koulu). Löysinkin pian yhden suomalaisen kotihoitoyrityksen Fuengirolasta, mihin minut hyväksyttiin. Tämä tapahtui siis keväällä 2019.

Valitettavasti syksyllä paikan omistaja laittoi minulle viestiä, että yrityksen toiminta loppuu, eikä pystykkään ottamaan minua harjoitteluun. Aloin paniikissa etsiä itselleni uutta paikkaa, jonka löysinkin toisesta suomalaisesta kotihoitoalan yrityksestä. Kävi todella tuuri, että sain kyseisen harjoittelupaikan! Olen tästä todella kiitollinen.

Koulussamme kaikki vaihtoon lähtijät käyvät pakollisen valmennuskurssin ”orientation for diak exchange”. Kävin kurssin syksyllä, se oli tosi helppo. Pari pientä tehtävää, sekä tutustuttiin mm. vaihtopapereiden täyttöön (learning agreement). Kurssin opintopisteet saadakseen pitää vaihdon jälkeen palauttaa vaihtoraportti tai vaihtoblogi (säästyn raportin kirjoittamiselta! :D)

Vaihtoprosessiin kuuluu siis apurahahakemuksen täyttö. Mukavaa on, että perheelliset saavat apurahaa korotettuna. Omalla kohdallani Erasmus+ apuraha on 560e/kk. Tämä on mielestäni ihan kiva summa. Erasmus+ apurahan saamiseen on tiettyjä vaatimuksia, esim. OLS- kielitestin tekeminen.

Isoin syy miksi hain vaihtoon ulkomaille on toive kielitaidon kehittymisestä, erityisesti puhumisen osalta. Tulen tästä vielä kirjoittamaan lisää mm. mikä on kielitasoni nyt ja miten se on kehittynyt Espanjassa. Tässä kotihoidon paikassa puhutaan käsittääkseni pelkästään suomea, mutta toisessa harkkapaikassa englantia myös. Tietenkin toinen syy miksi hain vaihtoon, on nähdä toista kulttuuria ja saada kokemuksia ulkomailla asumisesta.

Mielestäni tämä vaihtoprosessi ei ole ollut mitenkään raskas tai kauheasti työtä vaativa. Se on sujunut ihan hyvin muista opinnoista huolimatta. Plussaa on muuten myös, että vaihtoon lähtijät saavat diakin kautta matkustajavakuutuksen itselleen sekä lapsille.

Käytiin eilen muuten tekemässä pojalle uusi passihakemus Tikkurilan poliisiasemalla. Olin kuullut, että sinne pääsee ilman ajanvarausta nopeasti jonottamatta. Totta se oli, vuoronnumeron saatuamme pääsimme heti sisään! Voin siis suositella.

Ihanaa viikonloppua, palataan <3