Kesäloma!

Hyvää juhannusta!!! Siitä onkin taas aikaa, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Jotenkin vaan koulujuttujen ja kaiken kanssa oli kiirettä, niin ei vaan ehtinyt. Mutta aattelin nyt tähän pikaisesti tulla listaamaan kuulumisiani;

  • Toukokuun lopussa tuli tieto, että koulu on perunut syksyn vaihdot. Joten nyt selvitellään pääsenkö tekemään HAR8 tai syventävän harjoittelun keväällä 2021 Espanjassa. Toivon kyllä todella, että onnistuisi!
  • Kesäloma alkoi eilen!!! Tällä viikolla olikin kauan pelätty ruotsin suullinen/kirjallinen tentti. No onneksi ne on nyt ohi ja ainakin suullinen meni läpi, kirjallisesta en tiedä vielä. En voi uskoa, että nyt ei ole mitään koulujuttuja hetkeen…
  • Tällä hetkellä opintopisteitä on kasassa 126 ja kesän kursseista tulee lisäksi 5 op lisää. Elikkä syksyllä sitten saan toimia jo sairaanhoitajan sijaisena 🙂
  • Olen niin innoissani, kun äitini osti mökin vain 55km päästä meiltä ja olen kesän hoitovapaalla lasten kanssa, niin ei ole epäilystäkään missä kesä vietetään <3
  • Esikoisella oli eilen viimeinen päiväkotipäivä, syksyllä hän menee sitten eskariin. Voi että, kyllä aika rientää…
  • Tämä juhannus menee rauhallisesti oman perheen kesken, mm. huomenna tarkoitus lähteä käymään puuhaparkissa.

Pahoittelut kuvien puutteesta, olen laiska 😀

<3

Harkka vihdoin ohi!

Tulikin näköjään parin viikon tauko täällä kirjoitteluun, menipä äkkiä! Harkka palvelutalossa on nyt ohi (loppui viime sunnuntaina) mikä on ihan kiva… Kyllä nuo harjoittelut aina vähän raskaalle tuntuu, vaikka tuokin tuttua työtä oli. Kaikki meni hyvin, sain hyvää palautetta, tutustuin kivoihin työkavereihin ja asukkaatkin olivat kyllä aivan mahtavia! Keikkarina jatkan kyseisessä paikassa.

Aloitin jo toisen harkan maanantaina, jonka teen palkallisena seuren kautta. Ensimmäinen vuoro oli Malmin sairaalassa, sisätautien osastolla. Kerran aiemmin olen ollut samalla osastolla, mutta siitä oli jo hetki aikaa. Oli kyllä mukava vastaanotto taas! Kiire kyllä oli ja 8 h aikana ehdin pitämään vain n. 20 min ruokatauon. Nyt seuraavina viikkoina keikkoja on sovittu myös Töölön sairaalaan.

Tässä keikkaa tehdessä eri sairaaloissa on kyllä hahmottunut jo kuva etten voisi mennä vakituiseksi niihin työskentelemään valmistuttuani. Keikkaa voisin tehdä välillä, mutta en vakituisena vuodesta toiseen… Työ on mukavaa, mutta hoitajia on aivan liian vähän vuorossa ja joka päivä on aivan tajuton kiire… Palkkaus on aivan liian pientä työn vastuullisuuteen nähden. Mutta saapi nähdä, ehkä sitä löytääkin itsensä ensi vuonna sieltä vakituisena työntekijänä 😀 En siis sano ei koskaan, mutta pidän kyllä hyvin epätodennäköisenä sitä

Seuraavina viikkoina onkin siis tiedossa keikkailua, muutaman kurssin suorittamista ja opparin suunnitelman tekoa, sekä esittäminen. Vaihdettiin oppari aihetta ja uusi aihe liittyy tähän koronatilanteeseen ja se on toiminnallinen opinnäytetyö. Katsotaan mitä siitä tulee!

Lempparijuttuja viime aikoina on ollut lastenhoidon opinnot (mm. synnytysjuttuja ja vastasyntyneen hoitoa), pitkät pyöräilylenkit, äitini pihalla hengailu lasten kanssa (trampoliini) & lämmeneet ilmat… Paljon olenkin tehnyt hommia meidän partsin riippumatossa <3

Innostuinkin niin paljon noista lastenhoitotyön kursseista, että päätin vaihtaa syventävät opinnot perhetyöhön (alunperin kriittisesti sairaan hoitotyö)! Ihanaa opiskella asioita, jotka kiinnostaa paljon ja joihin jaksaa keskittyä. Onneksi sairaanhoitajana voi nykyään tehdä töitä myös muualla mihin alunperin on syventynyt. Sopii tälläiselle vaihtelunhaluiselle 🙂

Suoritin muuten viimeisen lääkelaskenta kurssin hiljattain. Kursseja oli yhteensä 5 ja kaikissa oli lopuksi teoria-/lääkelaskutentti. Lääkelaskuja oli aina 5 kpl ja yksikään ei saanut mennä väärin. En voi uskoa, että minä joka olin niin surkea matskussa aikoinaan, niin sain kaikki lääkelaskut aina ekalla läpi! Ja ensimmäinen tentti vielä ilman laskinta. Piti opetella jakokulmat ja kaikki…Huhuh.

<3

Viikko karanteenin jälkeen

Huhhuh! Nyt vasta pääsin kirjoittelemaan kiireisen viikon jälkeen. Tosiaan eka viikko takana harjoittelua ja 2 viikkoa edessä. Harkassa on ollut ihan kivaa, varsinkin tuon pitkän karanteenin jälkeen. Mukava vastaanotto ollut työkavereiden ja osastonhoitajan osalta.

Tämä poikkeustilanne kuitenkin vaikuttanut työskentelyyn, esim. ohjaajani on karanteenissa, niin olen ollut lähihoitajien kanssa ja hoitanut paljon asukkaita yksin. Heti ensimmäisenä päivänä sovittiin osastonhoitajan kanssa, että tulen tekemään vuoroja myös palkallisena lähihoitajana. Näistä syistä en ole päässyt tututumaan sairaanhoitajan työnkuvaan osastolla. Ei nämä järjestelyt ole haitanneet, koska ymmärrän tämän erikoisen tilanteen ja onneksi harjoitteluja on vielä paljon jäljellä mistä oppii enemmän.

Nauratti muuten, kun yksi hoitaja sanoi ettei miellä minua yhtään opiskelijaksi, vaan ihan työntekijäksi 😀 Hän siis laski osastolla olevia opiskelijoita, eikä ottanut minua laskuihinsa mukaan ollenkaan, minkä jälkeen huomautin, että ”hei! minäkin olen opiskelija!”

Olen työskennellyt aiemmin muistisairaiden kanssa ja taas on tämän viikon jälkeen muistunut mieleen kuinka rankkaa työ on henkisesti. Selität työpäivän aikana useaan otteeseen samat asiat asukkaalle tai joudut kuuntelemaan asiatonta puhetta. He saattavat lyödä, potkia tai sylkeä päälle, jopa heittää ulostetta päällesi. Toisaalta päivissä on paljon myös ihania hetkiä, esim. kun saat jonkun ahdistuneen asukkaan rauhoitettua päiväunille tai saat kuulla paljon kiitosta. Yksikin asukas oli niin kiitollinen antamastani hoidosta, että liikuttuen kiitti ja sanoi ”olet kyllä niin kiltti tyttö”. <3 Ilman näitä hetkiä tälläistä työtä ei jaksaisi tehdä.

Kyllä taas olen miettinyt, miten hoitajien palkkaus on niin väärällä tasolla. Ja varsinkin tässä pandemiatilanteessa; mitään bonuksia ei tule, vaan pitää siirtää kesälomia, pitää tulla vapailta töihin, pitää joustaa ja jäädä aamuvuorosta iltavuoroon, koska työkaveri on kipeänä. Tähän pitää tulla muutos! Kohta alalta lähtee paljon ihmisiä uupumuksen vuoksi ja sitten ollaan pulassa.

No, mutta olen kuitenkin kiitollinen, että opinnot etenee ja harjoittelupaikka on mukava. Palvelutalo on lähellä meitä, niin olen pyöräillyt joka päivä työmatkat. Ai vitsit miten hyvää on tehnyt! Teen nyt samaa aikaa pari verkkokurssia, niin saan syksylle vähän helpotusta opintoihin. Kesällä suoritan myös pari kurssia, ruotsin ja yhden syventävän. Innolla odotellen ruotsin suullista koetta 😀

Tällä hetkellä stressaa jonkin verran opinnäytetyö. Ollaan odotettu vastausta yhteistyökumppanilta jo kohta 2 viikkoa. Ilman heitä ei saada projektia käynnistymään, koska tarvitsemme vastauksen opparin aiheeseen liittyvään asiaan. Olisi kiva saada sitäkin aluille ja päästä kirjoittelemaan. Tavoitteena on saada se valmiiksi ensi keväänä.

Lapsille kuuluu hyvää, esikoisen 6-v synttäreitä vietettiin karanteenissa viime viikonloppuna. Syötiin kakkua, herkulteltiin ja katsottiin elokuvaa. Ei häntä yhtään haitannut, vaikka kavereita ei ollut. Hän sai lahjaksi potkulaudan, rahaa ja oman puhelimen. Hän osaa jo lukea/ kirjoittaa, niin on kiva kun pystyy lähettelemään whatsapissa viestejä mammalle <3 Pakko sanoa, että on se jotenkin outoa kun noin pienellä on puhelin. Itse sain ensimmäiseni vasta 4. luokalla. Onneksi poika ei ole mitenkään roikkunut puhelimella, joinain päivinä käyttänyt sitä ehkä 1/2 tuntia ja joinain päivinä ei ollenkaan. Katsotaan tilannetta sitten ensi vuonna uudestaan! 😀

Sellaista siis tänne kuuluu.

<3

Kuulumisia

Nyt on viikko elelty Suomessa ja yritetty saada ajatuksia kasaan. Toinen viikko vielä (karanteenia) jäljellä! Eihän senkään jälkeen elämä mitenkään normaaliksi palaa, mutta ainakin saa käydä kaupassa ja työharjoittelussa…Nyt jo nimittäin 2 viikkoa seiniä nähneenä alkaa jo kaivata muuta 😀

Tällä hetkellä tuntuu, että tuo kahden viikon Espanjan aika oli vain unta, ettei oltaisi edes lähdetty… Jotenkin outo olo, en osaa selittää sen tarkemmin. Eniten harmittaa miten paljon jäi kaikkea kokematta, mutta tälle nyt ei vaan mahda mitään. Ja meillä on kuitenkin asiat ihan hyvin, ollaan terveitä ja läheisetkin myös. Ihan hyvin sitä ollaan kaikki taas sopeuduttu ja täällä onneksi saa käydä edes ulkoilemassa. On ollut ihanaa pyöräillä ja lenkkeillä. Mukavaa myös, kun valoa on riittänyt ja ihan lämminkin ollut, vaikka aluksi tuntuikin kylmältä 😀

Yllättävän hankalaksi on muodostunut ruuan tilaaminen kotiin. Aluksi ajateltiin käyttää prisman kauppakassi palvelua, mutta toimitusajat venyivätkin parin viikon päähän. Muitakin samankaltaisia palveluita löydettiin, mutta joko ne olivat liian kalliita/huono valikoima/pitkät toimitusajat. Menevä murkinasta tilattiin kerran, heillä oli tarjouksena 10e ruuan toimitus kotiin (2 kassia + vaipat/wc-paprut). Oli kyllä kätevää, kun tein illalla tilauksen ja seuraavana päivänä kassit toimitettiin. Muuten miehen kaverit ovat tuoneet meille ruokaa ja äitini oli myös onneksi täyttänyt jääkaappia tullessamme takaisin (+ tuonut tulppaaneita). Kiitos teille vielä! <3

Panin tosiaan hihat heilumaan heti (tyypilliseen tapaani) ja maanantaina olikin jo opon tapaaminen puhelimitse. Saatiin tehtyä suunnitelmaa loppuvuodelle ja nyt näyttäisi siltä, ettei valmistuminen viivästyisi. Puhuinkin ed. postauksessa, että suoritan karanteenin jälkeen kotihoidon harjoittelun loppuun siellä palvelutalossa ja sen jälkeen mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelun teen tässä poikkeustilanteessa Seuren kautta keikkaa tehden (erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa). Normaalistihan tämä ei näin onnistuisi. Pakko kyllä kiittää Diakia ja opettajia asioiden hoidosta tämän tilanteen vuoksi! Tosi hyvin järjestetty asiat sieltä päin.

Vaihdon tilanne on nyt se, että yritetään lähteä uudestaan Espanjaan syyskuun puolessa välissä. Pääsemmekö lähtemään silloin, riippuu koronatilanteesta ja saanko hoidettua harjoittelupaikat itselleni. Toivon kyllä tosissaan, että pääsisimme, mutta liikaa en halua vielä innostua, etten pety sitten kovin… Olemme suunnitelleet, että menisimme samaan asuntoon asumaan, tykästyimme siihen niin. Tällä kertaa vaihto kestäisi vähemmän, ”vain” 2kk. Tämä siis miehen töiden vuoksi sekä pojan eskarin takia. Luulisin, että kesään mennessä tiedetään paremmin päästäänkö vai ei! Pakko jaksaa nyt vaan tätä epätietoisuutta kaiken suhteen.

Ajattelin jatkaa siis tätä blogia tulevaisuudessakin. Kirjoittaminen on ollut niin kivaa (!!) ja varmasti keksin juttuja, vaikka aluksi ajattelin ettei mitään kirjoitettavaa ole vaihdon peruuntumisen vuoksi.

<3

Viime aikoina olen…

  • lukenut mielenterveys- ja päihdetyön lääkehoidon tenttiin (sekä tehnyt tentin)
  • lähettänyt monta sähköpostia & soittanut eri tahoille
  • hankkinut syksyn harkkapaikat
  • tehnyt keikkaa eri sairaaloiden osastoille esim. sisätaudit, plastiikkakirurgia
  • talsinut sateessa, tuulessa, pimeydessä ja myrskyssä palmujen kuvat silmillä
  • ollut viisaudenhampaan poistossa sekä käynyt tämän jälkeen uudestaan kovien kipujen vuoksi hammaslääkärillä (alveoliitti)
  • käynyt katsomassa ystävän uutta kotia (+ihanaa tytärtä/hauvaa)
  • vieraillut pitkästä aikaa työpaikallani; täyttänyt hoito-/opintovapaa-anomukset ja moikkaillut työkavereita
  • nauttinut kouluruuasta ja varsinkin uunituoreesta leivästä (Fazer)
  • pyörinyt Triplassa
  • suunnitellut opinnäytetyötä
  • hakenut uudestaan vaihtoon
  • tehnyt kaikenlaisia koulutehtäviä ja osallistunut seminaareihin
  • ollut yhteydessä Espanjaan ja selvitellyt harkka-asioita
  • katsonut Better Call Saulia ja Fuengirolan ympäristössä kuvattua Paratiisi-sarjaa
  • jättänyt liikunnan ja ulkoilun järkyttävän vähälle
  • haaveillut lämmöstä sekä laskenut päiviä lähtöön, joka on ensi viikolla!!!

<3