Taas karanteenissa

Jep. Kuten otsikko sen kertookin, niin täällä taas ollaan… Harkkapaikkani osastonhoitaja soitti eilen ja kertoi minun joutuvan korona-altistuksen vuoksi karanteeniin ja töihin saan palata vasta 28.4. Harkkaa olisi ollut enää 5 päivää jäljellä! No ei auta, toivotaan ettei mitään oireita tule ja pääsen jatkamaan harkkaa pian. Hyvä puoli tässä on se, että saan rauhassa tehdä koulujuttuja ja lukea tentteihin + tietty viettää aikaa perheen kanssa (sitä osaa taas arvostaa enemmän parin harkkaviikon jälkeen)

Olen miettinyt myös tätä blogia ja olen ajatellut, että jotain muutoksia haluaisin tehdä. Ehkä kirjoittaa myös muistakin aiheista kuin sairaanhoitajaopinnoista.. Jotenkin haluaisin tätä kehittää ja muokata, mutta voi olla, että kunnolla vasta ensi vuonna valmistuttuani. Nyt aika on niin kortilla, vaikka karanteenissa tällä hetkellä olenkin 😀

Kirjoittaminen on välillä vaikeaa, koska pitää muistaa samalla hoitotyön salassapito-/ ja vaitiolovelvollisuus ja oman yksityisyyteni varjelu. Tämän takia tuntuu, että jotkin kirjoittamani asiat jäävät ”tönköksi” – sitä en sitten tiedä välittyykö se lukijoille. Myös monet asiat jäävät kirjoittamatta edellä mainittujen syiden takia. Pääosin kirjoittaminen on kuitenkin ollut helppoa ja mukavaa. Onneksi tämän uskalsin pari kuukautta sitten aloittaa!

No niin, hetki sitten ihana 2v pikkutyttöni heräsi ja kömpi syliini tähän olkkarin sohvalle missä kirjoittelen. Hetken hän on tässä jo viihtynyt, mutta nyt hän sanoi topakasti; ”mulla on nälkä!”. Joten ei muuta kun keittiöön ja uutta päivää aloittelemaan <3

PS. Olisi kiva saada kommenttia ja kuulla miten tässä poikkeustilanteessa arki on muilla sujunut? Oletko ollut karanteenissa? Oletko myös hoitoalalla?

Kuulumisia

Nyt on viikko elelty Suomessa ja yritetty saada ajatuksia kasaan. Toinen viikko vielä (karanteenia) jäljellä! Eihän senkään jälkeen elämä mitenkään normaaliksi palaa, mutta ainakin saa käydä kaupassa ja työharjoittelussa…Nyt jo nimittäin 2 viikkoa seiniä nähneenä alkaa jo kaivata muuta 😀

Tällä hetkellä tuntuu, että tuo kahden viikon Espanjan aika oli vain unta, ettei oltaisi edes lähdetty… Jotenkin outo olo, en osaa selittää sen tarkemmin. Eniten harmittaa miten paljon jäi kaikkea kokematta, mutta tälle nyt ei vaan mahda mitään. Ja meillä on kuitenkin asiat ihan hyvin, ollaan terveitä ja läheisetkin myös. Ihan hyvin sitä ollaan kaikki taas sopeuduttu ja täällä onneksi saa käydä edes ulkoilemassa. On ollut ihanaa pyöräillä ja lenkkeillä. Mukavaa myös, kun valoa on riittänyt ja ihan lämminkin ollut, vaikka aluksi tuntuikin kylmältä 😀

Yllättävän hankalaksi on muodostunut ruuan tilaaminen kotiin. Aluksi ajateltiin käyttää prisman kauppakassi palvelua, mutta toimitusajat venyivätkin parin viikon päähän. Muitakin samankaltaisia palveluita löydettiin, mutta joko ne olivat liian kalliita/huono valikoima/pitkät toimitusajat. Menevä murkinasta tilattiin kerran, heillä oli tarjouksena 10e ruuan toimitus kotiin (2 kassia + vaipat/wc-paprut). Oli kyllä kätevää, kun tein illalla tilauksen ja seuraavana päivänä kassit toimitettiin. Muuten miehen kaverit ovat tuoneet meille ruokaa ja äitini oli myös onneksi täyttänyt jääkaappia tullessamme takaisin (+ tuonut tulppaaneita). Kiitos teille vielä! <3

Panin tosiaan hihat heilumaan heti (tyypilliseen tapaani) ja maanantaina olikin jo opon tapaaminen puhelimitse. Saatiin tehtyä suunnitelmaa loppuvuodelle ja nyt näyttäisi siltä, ettei valmistuminen viivästyisi. Puhuinkin ed. postauksessa, että suoritan karanteenin jälkeen kotihoidon harjoittelun loppuun siellä palvelutalossa ja sen jälkeen mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelun teen tässä poikkeustilanteessa Seuren kautta keikkaa tehden (erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa). Normaalistihan tämä ei näin onnistuisi. Pakko kyllä kiittää Diakia ja opettajia asioiden hoidosta tämän tilanteen vuoksi! Tosi hyvin järjestetty asiat sieltä päin.

Vaihdon tilanne on nyt se, että yritetään lähteä uudestaan Espanjaan syyskuun puolessa välissä. Pääsemmekö lähtemään silloin, riippuu koronatilanteesta ja saanko hoidettua harjoittelupaikat itselleni. Toivon kyllä tosissaan, että pääsisimme, mutta liikaa en halua vielä innostua, etten pety sitten kovin… Olemme suunnitelleet, että menisimme samaan asuntoon asumaan, tykästyimme siihen niin. Tällä kertaa vaihto kestäisi vähemmän, ”vain” 2kk. Tämä siis miehen töiden vuoksi sekä pojan eskarin takia. Luulisin, että kesään mennessä tiedetään paremmin päästäänkö vai ei! Pakko jaksaa nyt vaan tätä epätietoisuutta kaiken suhteen.

Ajattelin jatkaa siis tätä blogia tulevaisuudessakin. Kirjoittaminen on ollut niin kivaa (!!) ja varmasti keksin juttuja, vaikka aluksi ajattelin ettei mitään kirjoitettavaa ole vaihdon peruuntumisen vuoksi.

<3

Paluu Suomeen

Tuntuu epätodelliselta kirjoittaa tätä. Matka josta olen unelmoinut vuosia ja suunnitellut vuoden, jäi vain 2 viikon mittaiseksi. Joudumme palaamaan sunnuntaina takaisin Suomeen. En olisi ikimaailmassa uskonut tälläistä tapahtuvan, eikä varmaan moni muukaan.

Alunperin ajattelimme, että jos harkkani peruuntuu, niin jäädään sitten vain lomailemaan. Mutta sitten koronavirus alkoi leviämään hurjaa vauhtia.

Espanjassa on tällä hetkellä Euroopan toiseksi pahin tilanne tartuntojen suhteen. Todennäköisesti ulkonaliikkumiskieltoa tullaan jatkamaan ja sairaalat tulee varmasti täyttymään.

Lisäksi hetken päästä voi olla mahdollisuus, että täältä ei pääse enää pois, jos Espanja sulkee ilmatilan kokonaan. Mitä sitten tekisimme?

Luin täällä Aurinkorannikoilla asuvasta suomalaisesta naisesta, joka oli saanut allergiakohtauksen ja ei ollut saanut apua soittaessaan hälytyskeskukseen, koska jonossa oli ollut yli 1000 ihmistä. Mitä jos näin tapahtuisi meille?

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi päätimme, että on aivan liian iso riski jäädä tänne. Aivan aluksi en ymmärtänyt kuinka vakavaksi tilanne on täällä mennyt (muualla tietty myös) enkä halunnut edes ajatella kotiinpaluuta. Ymmärsin kuitenkin nopeasti, että täältä on vain pakko lähteä.

Saimme onneksi lennot finnairilta Suomeen sunnuntaina ja lippujen hinnaksi tuli 1800e. Hieman eri luokkaa lippujen hinnat kuin tänne tullessa…Koulu onneksi tukee tässä tilanteessa olevia ja kustantaa 900e vaihdon peruuntumisesta aiheutuvista kuluista. Lisäksi apurahaa ei tarvitse maksaa takaisin.

Täällä muuten kaikki ihan hyvin. Karanteenissa oleminen on mennyt yllättävän nopeasti ja ollut helppoa. Näihin päiviin on riittänyt tekemistä ja tylsää ei ole tullut.

Ollaan mm. tehty lettuja, pelattu jalkapalloa, leikitty autoilla, rakennettu maja, katsottu netflixiä, kirjoitettu espanjaksi naapureille (lahjoitettiin junaliput) ja välillä käyty kaupassa sekä päivän kohokohta ollut tietty välillä roskien vienti 😀

Poikaa ei ole haitannut karanteenissa olo yhtään, hän on vain nauttinut kun kerrankin on ollut kunnolla aikaa olla yhdessä. Tyttö 2v on välillä huutanut ”haluu ulos!” ja osoitellut ulko-ovea, mutta muuten hänenkin kohdallaan kaikki sujunut ihan hyvin täällä sisätiloissa.

Onneksi löysin harjoittelupaikan eräästä palvelutalosta Helsingissä ja saan tehtyä täällä Espanjassa aloittamani kotihoidon harjoittelun loppuun. Suomeen tultuamme joudumme olemaan karanteenissa 2 viikkoa, joten aloitan siellä vasta huhtikuussa.

Toivon, että pääsisimme tänne takaisin uudestaan, viimeistään ensi keväänä. Tämä oli niin ihana asuinalue ja iso ikävä tulee varmasti. Paikka todella yllätti positiivisesti. Ilmatkin oli todella hyvät ja aurinko paistoi pilveettömältä taivaalta joka päivä.

Tällä hetkellä kuitenkin harmitus on kova ja tiedän, että se pahenee Suomeen tullessa. Yritän kuitenkin säilyä positiivisena ja ajatella, että pääsemme tänne joskus takaisin!

En tiedä vielä tämän blogin jatkosta. Tällä hetkellä tuntuu ettei kirjoitettavaa ole, mutta mistäs sitä tietää. Tämän postauksen kirjoitin muuten kännykällä, toivottavasti ei mennyt ihan pieleen! Mutta näihin tunnelmiin, ei tätä vaan usko vieläkään todeksi…

Tsemppiä kaikille näinä vaikeina aikoina.

<3

Viikon tunnelmat & dramaattinen loppu

Viikko alkoi ihanasti. Joka päivä, kun lähdin töihin, olin haltioissani kävellessäni ulkona ihania puistoja ja katuja pitkin. Harkkapaikkani kotihoidossa on ollut mukava: asiakkaille on täällä aikaa, koska heitä ei ole montaa. Asiakkaat on onneksi tosi kivoja, sekä työkaverit. Lämpöä on ollut päivisin n. 25 astetta ja iltaisin n. 13 astetta. Kelvannut kyllä meille!

Työpäivieni jälkeen on käyty usein syömässä jossain ravintolassa, kierrelty lähikaupungissa Fuengirolassa, seikkailtu eri puistoissa…Paljon on tullut askelia joka päivälle. Ollaan myös käytetty junaa, joka on ollut tosi kätevä liikkumiseen! Lapset on isänsä kanssa käynyt töissä ollessani mm. outlet-keskuksessa Plaza Mayorissa ja rannalla. Kaikille on maistunut hyvin uni öisin 😀

Viikonloppua kohden alkoi korona-uutisoinnit lisääntyä, kaupoista alkoi ruoka loppua ja koronavirustartunnat lisääntyä valtavasti. Kuitenkaan täällä Aurinkorannikoilla tartuntoja ei vielä ainakaan ole suuresti verrattuna esim. Madridiin. No sitten koulustani alkoi tulla viestejä ja puheluja, että aionko keskeyttää harjoittelun ja palata Suomeen… Ilmoitin, että en ole lähdössä täältä minnekkään. 😀

Noh… Nyt tilanne on se, että Espanjaan julistettiin eilen 15 päivän hälytystila ja tänään ulkonaliikkumiskielto, poistua saa ainoastaan esim. kauppaan, apteekkiin, vanhuksia/lapsia auttamaan.

Tänään siis ensimmäinen päivä, kun ollaan hengailtu vaan kotona. Onneksi on tuo jätti terassi, niin siellä on kiva touhuta lasten kanssa. Ja juuri puhuin esimieheni kanssa, joka kertoi, että ruokaa pitäisi saada tilattua kotiin.

Mutta me yritetään ottaa tämä kaikki positiivisin mielin, että kerrankin ei ole kiire mihinkään niinkuin normaalisti ja nautitaan yhdessäolosta. Ja täällä on ihan mukava olla karanteenissa, kun on upeat näkymät terassilta ja sää on loistava! Katsotaan olenko samaa mieltä viikon päästä 😀

Kotihoidon harjoittelun saan ehkä hoidettua erikoisjärjestelyillä, nähtäväksi nää miten tämä toinen harkka sitten…Mutta jos se ei onnistu, niin sitten me vaan lomaillaan täällä ja harjoittelu sitten siirtyy. Mutta parin viikon päästä ollaan viisaampia.

<3