Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi

Valmistuin tosiaan lähihoitajaksi vuonna 2010. Jos joku olisi kertonut silloin, että 10 vuoden päästä opiskelen sairaanhoitajaksi, en olisi uskonut, en ikinä! Oikeastaan olin pitkään varma, etten enää kouluttautuisi enempää. Halusin vain tehdä töitä, enkä istua koulunpenkillä.

Olen huomannut, että lähihoitajan ammatti ei ole kovin arvostettu joidenkin mielestä. Tarkoitan tällä sitä, että jos olen kertonut ammatistani, kommentit eivät ole olleet esim. ”teet hienoa ja arvokasta työtä”, vaan pikemmiten laatua: ”se on hyvä pohjakoulutus, milloin lähdet lukemaan lisää?”. Muistan kauan sitten erään ystäväni tutun ihmetelleen, että miten on mahdollista, että aiot jäädä vain lähihoitajaksi?

Tuollaiset edellä mainitsemani kommentit eivät varmasti tunnu kivalta kenestäkään. Eivät kaikki halua edetä tai opiskella lisää, ei siinä ole mielestäni mitään erikoista. Ihminen voi olla tyytyväinen työssään lähihoitajana.

Kuva otettu valmistujaisjuhlistani kesäkuussa -10. Kulmakarvat olivat näköjään jonnekkin pudonneet… 😀

Aloin itse kuitenkin jossain kohti miettimään jatkokouluttautumista. Olin ollut pitkään samassa työpaikassa, ja kaipasin jotain uutta. Tajusin, että lähihoitajana en voisi päästä sellaisiin töihin, mihin oikeasti haluisin. Pakko myöntää, että ensin harkitsin tradenomikoulutusta, mutta tulin kuitenkin äkkiä siihen tulokseen, että ei ole oma juttuni…

Sitten keksin sosionomikoulutuksen ja hainkin kouluun vuonna 2016, mutta en päässyt (ja onneksi niin!). Jäin odottamaan tytärtämme vuonna 2017 ja opiskeluhaaveet jäivät hetkeksi unholaan. Tyttären ollessa muutaman kuukauden ikäinen luin sairaanhoitajan ammatista. Tajusin, että sairaanhoitaja voi olla vaikka missä töissä, ja innostuin! Vain muutamana esimerkkinä työpaikoista:

  • ensikoti
  • järjestöt
  • lastenkoti
  • vastaanottokeskus

Aiemmin olin jostain syystä mieltänyt, että sairaanhoitajat työskentelevät lähinnä sairaaloissa (en tiedä miksi oli tälläinen käsitys). Voisinkin kirjoittaa erikseen postauksen sairaanhoitajan ammatin hyvistä puolista ja työmahdollisuuksista.

Hain kuitenkin terveydenhoitajaksi Laureaan yhteishaussa syksyllä 2018. Hakulomakkeessa vasta kolmas toive oli Diak, sairaanhoitaja. Ajattelin, että terveydenhoitajana olisi laajempi työkuva ja totta se tietenkin on. En kuitenkaan päässyt ensimmäisiin hakutoiveisiini Laureaan, vaan varasijoilta Diakkiin sairaanhoitajaksi. Ei oikeastaan harmittanut yhtään, vaan olin pelkästään todella iloinen/ylpeä, että pääsin ylipäätään kouluun!

Aluksi koulun alkaessa mietin hakevani vielä lisäpätevyyden terveydenhoitajaksi, mutta nyt en ole enää ihan varma. Tarkoitus on ainakin alkuun tehdä töitä valmistumisen jälkeen, mutta ehkä jossain vaiheessa voisi sitten taas kouluttautua lisää! Hoidetaan tämä yksi koulu nyt ensin alta pois 😀

Tämän postauksen alkukappaleeseen viitaten, olen kyllä ensimmäistä kertaa elämässäni tykännyt ihan hirveästi opiskella ja istua koulunpenkillä! Tietenkin hetkittäisiä epätoivon tuntemuksia ollut, etenkin opintojen alussa, mutta pääosin ollut ihanaa vaihtelua olla koulussa. Diakissa on tosi kiva, kun lähihoitajana saa paljon hyväksiluettua kursseja/harjoitteluja. Olen kuullut, että muissa kouluissa saa vain ensimmäisen harkan hyväksiluetuksi.

Tässä oli siis oma tarinani matkastani lähihoitajasta sairaanhoitajaksi. Ettei postaus mene liian pitkäksi, voisin jatkaa toiste lisää mm. Diakissa opiskelusta, sekä mihin haluaisin töihin tulevaisuudessa.

<3