Harkka vihdoin ohi!

Tulikin näköjään parin viikon tauko täällä kirjoitteluun, menipä äkkiä! Harkka palvelutalossa on nyt ohi (loppui viime sunnuntaina) mikä on ihan kiva… Kyllä nuo harjoittelut aina vähän raskaalle tuntuu, vaikka tuokin tuttua työtä oli. Kaikki meni hyvin, sain hyvää palautetta, tutustuin kivoihin työkavereihin ja asukkaatkin olivat kyllä aivan mahtavia! Keikkarina jatkan kyseisessä paikassa.

Aloitin jo toisen harkan maanantaina, jonka teen palkallisena seuren kautta. Ensimmäinen vuoro oli Malmin sairaalassa, sisätautien osastolla. Kerran aiemmin olen ollut samalla osastolla, mutta siitä oli jo hetki aikaa. Oli kyllä mukava vastaanotto taas! Kiire kyllä oli ja 8 h aikana ehdin pitämään vain n. 20 min ruokatauon. Nyt seuraavina viikkoina keikkoja on sovittu myös Töölön sairaalaan.

Tässä keikkaa tehdessä eri sairaaloissa on kyllä hahmottunut jo kuva etten voisi mennä vakituiseksi niihin työskentelemään valmistuttuani. Keikkaa voisin tehdä välillä, mutta en vakituisena vuodesta toiseen… Työ on mukavaa, mutta hoitajia on aivan liian vähän vuorossa ja joka päivä on aivan tajuton kiire… Palkkaus on aivan liian pientä työn vastuullisuuteen nähden. Mutta saapi nähdä, ehkä sitä löytääkin itsensä ensi vuonna sieltä vakituisena työntekijänä 😀 En siis sano ei koskaan, mutta pidän kyllä hyvin epätodennäköisenä sitä

Seuraavina viikkoina onkin siis tiedossa keikkailua, muutaman kurssin suorittamista ja opparin suunnitelman tekoa, sekä esittäminen. Vaihdettiin oppari aihetta ja uusi aihe liittyy tähän koronatilanteeseen ja se on toiminnallinen opinnäytetyö. Katsotaan mitä siitä tulee!

Lempparijuttuja viime aikoina on ollut lastenhoidon opinnot (mm. synnytysjuttuja ja vastasyntyneen hoitoa), pitkät pyöräilylenkit, äitini pihalla hengailu lasten kanssa (trampoliini) & lämmeneet ilmat… Paljon olenkin tehnyt hommia meidän partsin riippumatossa <3

Innostuinkin niin paljon noista lastenhoitotyön kursseista, että päätin vaihtaa syventävät opinnot perhetyöhön (alunperin kriittisesti sairaan hoitotyö)! Ihanaa opiskella asioita, jotka kiinnostaa paljon ja joihin jaksaa keskittyä. Onneksi sairaanhoitajana voi nykyään tehdä töitä myös muualla mihin alunperin on syventynyt. Sopii tälläiselle vaihtelunhaluiselle 🙂

Suoritin muuten viimeisen lääkelaskenta kurssin hiljattain. Kursseja oli yhteensä 5 ja kaikissa oli lopuksi teoria-/lääkelaskutentti. Lääkelaskuja oli aina 5 kpl ja yksikään ei saanut mennä väärin. En voi uskoa, että minä joka olin niin surkea matskussa aikoinaan, niin sain kaikki lääkelaskut aina ekalla läpi! Ja ensimmäinen tentti vielä ilman laskinta. Piti opetella jakokulmat ja kaikki…Huhuh.

<3

Viikko karanteenin jälkeen

Huhhuh! Nyt vasta pääsin kirjoittelemaan kiireisen viikon jälkeen. Tosiaan eka viikko takana harjoittelua ja 2 viikkoa edessä. Harkassa on ollut ihan kivaa, varsinkin tuon pitkän karanteenin jälkeen. Mukava vastaanotto ollut työkavereiden ja osastonhoitajan osalta.

Tämä poikkeustilanne kuitenkin vaikuttanut työskentelyyn, esim. ohjaajani on karanteenissa, niin olen ollut lähihoitajien kanssa ja hoitanut paljon asukkaita yksin. Heti ensimmäisenä päivänä sovittiin osastonhoitajan kanssa, että tulen tekemään vuoroja myös palkallisena lähihoitajana. Näistä syistä en ole päässyt tututumaan sairaanhoitajan työnkuvaan osastolla. Ei nämä järjestelyt ole haitanneet, koska ymmärrän tämän erikoisen tilanteen ja onneksi harjoitteluja on vielä paljon jäljellä mistä oppii enemmän.

Nauratti muuten, kun yksi hoitaja sanoi ettei miellä minua yhtään opiskelijaksi, vaan ihan työntekijäksi 😀 Hän siis laski osastolla olevia opiskelijoita, eikä ottanut minua laskuihinsa mukaan ollenkaan, minkä jälkeen huomautin, että ”hei! minäkin olen opiskelija!”

Olen työskennellyt aiemmin muistisairaiden kanssa ja taas on tämän viikon jälkeen muistunut mieleen kuinka rankkaa työ on henkisesti. Selität työpäivän aikana useaan otteeseen samat asiat asukkaalle tai joudut kuuntelemaan asiatonta puhetta. He saattavat lyödä, potkia tai sylkeä päälle, jopa heittää ulostetta päällesi. Toisaalta päivissä on paljon myös ihania hetkiä, esim. kun saat jonkun ahdistuneen asukkaan rauhoitettua päiväunille tai saat kuulla paljon kiitosta. Yksikin asukas oli niin kiitollinen antamastani hoidosta, että liikuttuen kiitti ja sanoi ”olet kyllä niin kiltti tyttö”. <3 Ilman näitä hetkiä tälläistä työtä ei jaksaisi tehdä.

Kyllä taas olen miettinyt, miten hoitajien palkkaus on niin väärällä tasolla. Ja varsinkin tässä pandemiatilanteessa; mitään bonuksia ei tule, vaan pitää siirtää kesälomia, pitää tulla vapailta töihin, pitää joustaa ja jäädä aamuvuorosta iltavuoroon, koska työkaveri on kipeänä. Tähän pitää tulla muutos! Kohta alalta lähtee paljon ihmisiä uupumuksen vuoksi ja sitten ollaan pulassa.

No, mutta olen kuitenkin kiitollinen, että opinnot etenee ja harjoittelupaikka on mukava. Palvelutalo on lähellä meitä, niin olen pyöräillyt joka päivä työmatkat. Ai vitsit miten hyvää on tehnyt! Teen nyt samaa aikaa pari verkkokurssia, niin saan syksylle vähän helpotusta opintoihin. Kesällä suoritan myös pari kurssia, ruotsin ja yhden syventävän. Innolla odotellen ruotsin suullista koetta 😀

Tällä hetkellä stressaa jonkin verran opinnäytetyö. Ollaan odotettu vastausta yhteistyökumppanilta jo kohta 2 viikkoa. Ilman heitä ei saada projektia käynnistymään, koska tarvitsemme vastauksen opparin aiheeseen liittyvään asiaan. Olisi kiva saada sitäkin aluille ja päästä kirjoittelemaan. Tavoitteena on saada se valmiiksi ensi keväänä.

Lapsille kuuluu hyvää, esikoisen 6-v synttäreitä vietettiin karanteenissa viime viikonloppuna. Syötiin kakkua, herkulteltiin ja katsottiin elokuvaa. Ei häntä yhtään haitannut, vaikka kavereita ei ollut. Hän sai lahjaksi potkulaudan, rahaa ja oman puhelimen. Hän osaa jo lukea/ kirjoittaa, niin on kiva kun pystyy lähettelemään whatsapissa viestejä mammalle <3 Pakko sanoa, että on se jotenkin outoa kun noin pienellä on puhelin. Itse sain ensimmäiseni vasta 4. luokalla. Onneksi poika ei ole mitenkään roikkunut puhelimella, joinain päivinä käyttänyt sitä ehkä 1/2 tuntia ja joinain päivinä ei ollenkaan. Katsotaan tilannetta sitten ensi vuonna uudestaan! 😀

Sellaista siis tänne kuuluu.

<3

Työharjoittelu ulkomailla – käytännön järjestelyt

Moni on kysellyt, että miten ollaan mahdollistettu ulkomaille lähtö näin pitkäksi aikaa perheenä ja vieläpä opiskelijatuloilla (miehenikin oli vähän aikaa sitten opiskelija, valmistui joulukuussa). Joten tässä postauksessa avaan vähän asiaa 🙂

Mieheni on hoitovapaalla kesäkuuhun saakka, joten hänen ei tarvinnut mitään järjestelyjä tehdä töiden suhteen. Itse olen opintovapaalla. Poika aloittaa eskarin vasta elokuussa, joten ei tarvinnut tehdä mitään loma-anomuksia ym. Tyttö ei ole vielä päivähoidossa.

Sitten mennään hintoihin. Aloitetaan vaikkapa lennoista. Neljältä hengeltä meno-paluu oli norwegianilta 795e (black friday tarjous). Aika halvalla saatiin, ei kaatanut budjettia.

Vuokra-asuntomme Aurinkorannikoilla on 850e/kk + sähkö. Lisäksi maksoimme välityspalkkion, muistaakseni 300e.

Oman kodin asuntolainat laitamme tauolle. Maksamme vain korkoja reissun ajalta. Olisimme tietenkin voineet laittaa asunnon myös vuokralle, mutta emme halunneet (pitkä stoori). Reissussa olemme hieman alle 3kk, joten maistraattiin ei tarvinnut tehdä ilmoitusta.

Saamme samat tuet tietenkin Espanjaan mitä Suomeenkin. Tässä alla listattuna mitä tuloja saamme:

  • Aikuiskoulutustuki
  • Kodinhoidontuki
  • Asumistuki
  • Yhdeltä kuukaudelta opintotuki
  • Lapsilisät

+ Lisäksi keikkatyöstä kerryttämäni palkan maaliskuussa, sekä apurahan mistä mainitsinkin edellisessä postauksessa. Meillä on myös säästössä jonkun verran rahaa. Työharjoitteluista en saa palkkaa.

Espanjassa ruoka ym. on edullisempaa, joten tullaan pärjäämään varmasti jopa paremmin taloudellisesti, kuin täällä Suomessa. Voisin Espanjassa listata meidän menoja joku viikko. Saisi vähän osviittaa siitä paljon siellä rahaa menee ja mitä esim. ruokaostokset maksaa Suomeen verrattuna.

Mielestäni opiskelija-/lapsiperheen on siis aika helppo järjestää 3 kuukauden reissu Espanjaan. Varsinkin silloin, jos lapset ovat alle kouluikäisiä. On kyllä muuten uskomatonta, miten hyvin Kela tukee Suomessa lapsi- ja opiskelijaperheitä. Itse olen ainakin kiitollinen.

Suosittelen siis ehdottomasti harkitsemaan työharjoittelua ulkomailla, vaikka olisikin perheellinen. Jonkin verran pitää tietty nähdä vaivaa, mutta se palkitsee myöhemmin 🙂 <3